oodi vapaudelle

Lähes neljä viikkoa on vierähtänyt hirsimökissä pikkuisen järven rannalla. Elämä on yksinkertaista ja hyvää. Mökillä karsiutuu ihanasti kaikki turha pois ja oleellinen jää: hyvä ruokaa, lepoa, sopivasti töitä, kasvimaan hoitoa, kirjoittamista, mökin ovien maalaamista tai siivoamista. Ja tarpeen mukaan sosiaalista elämää; ystävien kanssa saunomista, kaupungin alennusmyynneissä pyrähdystä, lasten seuraa tai anopin kanssa kahvittelua. Ja sen ihmettelemistä että kaikissa mökkitontin linnunpöntöistä kuuluu hurjasti pientä viserrystä ja emolinnuilla on kiire etsiä ja viedä kaikille ruokaa. Nyt on kuitenkin aika uusien seikkailuiden ja retkielämän. Jos joku ei vielä tiedä niin teemme matkaa pienellä Sprite-merkkisellä retrovaunulla. Vaunuvanhus täyttää tänä vuonna 41-vuotta. Pienen fiksaamisen jälkeen (alkuperäinen pöytä/sänkylevy painui kaarelle, saumakohtia täytyi tiivistää)liikkuva retkimaja toimii taas moitteettomasti. Ja suunta on kohti Etelää, ensimmäiseksi Lahteen kummityttöä moikkaamaan. Siitä sitten mihin nokka näyttää ja missä aurinko paistaa.

"Matkailuvaunun suurin ilo on siinä, että se antaa melkoisen riippumattomuuden. Ei tarvitse suorittaa majoituspaikkavarauksia eikä ohjelmoida lomiaan kellon mukaan. Vaunussa voidaan yöpyä omien lakanoiden välissä. Sukulaisten ja tuttavien luona vierailut sujuvat kumpaakin sukupuolta miellyttäen, koska vieraat voivat yöpyä vaunussaan." (Matkailuvaunun käsikirja 70-luvulta)