"Kaupunkia kuvaillessa tulee sanoneeksi aivan vastakkaisia asioita ja puhuneeksi itsensä pussiin. Sen määrittely on yhtä vaikeaa kuin yrittäisi määritellä tutun ihmisen koko olemuksen. Kauhea tehtävä.
...Miksi oikeastaan pyrkiä kuvailemaan ystäväänsä tai elämänkumppaniaan? Tärkeintä on olla yhdessä, oppia tuntemaan tavat ja oikut. Sitten jonain päivänä kun ne tuntee tarpeeksi hyvin, voi päästää hyväntahtoisen äännähdyksen ja kohauttaa olkapäitään: niin tyypillistä hänelle." (Mondo-opas)
Aamusta oli hyvä hetki tehdä viime hetken ostoksia, penkoa hullun halpoja laareja Sympa-kaupassa ja kierrellä kenkien ja korujen perässä.
Batobus-veneen kyydissä Seinen rantoja ihaillen ei yhtään haitannut vaikka roiskautti vettä...
Koska illaksi kirkastui ilma ja ajatus. Ja Eiffel vilkutti meille lähtiäisiksi.
Au revoir Paris!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!