Päätin viime keväänä jo lähteä hippulat vinkuen täältä, kunhan sopiva rako tulee. No se tuli nyt. Oon pakkaamassa.
Mitä tarvitaan mukaan ja matkaan vähän pidemmälle reissulle? Valtavasti tavaraa. Kuka sen kaiken kantaa? Ööööö....
Pelkästään lääkkeitä on niin paljon mukana, että varmaan jämähdän tulliin. Järkyttävää miten paljon niitä onkaan, kun ne kaikki ovat tuossa läjässä.
Yks kaverini ihmetteli miten voin lähteä matkaan ilman omaa kattilaa. Hänellä on kuulemma joku ihmekattila, jota ilman ei tuu mistään mitään ja hän raahaa sitä joka paikkaan mukanaan. Mulla taas on oma reumapuukkoni. Ja sakset. Ilman niitä olen ihan "käsi" keittiössä. Taas on naurussa pitelemistä jos ruumaan menevä laukku tarkistetaan. Lääkkeitä ja teräaseita...
Jos nyt jotenkin pääsen kaikkine kamoineni vielä metallinpaljastimien läpi lentokentän portilla, niin voilá! Aion NIIIIN täydellisesti unohtaa nää pakkaset ja hallanvaarat. Imen lämpöä ja hyvää tuulta sieluni syvimpiin sopukoihin.
Vatsassa kipristelee mukavasti. Tämä on pitkäaikainen haaveeni ja NYT se toteutuu. Kaksi kuukautta poissa. Määränpää tuntematon.
Silti kirjoitan kyl tänne kun pääsen kohteeseen, joten
see you later alligater :)
28. syyskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...