kukkia ja pieniä cheerleadereita

Stressiä mielenrauhasta

Hyvin keväistä varhaista aamua.
Oon tiiviin pariisibloggauksen jälkeen keskittynyt muihin asioihin, kuten lukijat ovat huomanneet.
Tapani mukaan haalin alkuvuodesta paljon tekemistä yrittäessäni aktiivisesti unohtaa miksi asun maassa, jossa on kylmää, pimeää ja liukasta ja telkkariuutisetkin on masentavia ja niissä näytetään vaan jääkarhuja.
Kaiken kukkuraksi vaaleissa valitaan presidentti, joka ylen vaalikoneen mielestä on viimeinen vaihtoehtoni.

Mutta selvisin! Nyt kevät on jo pitkällä ja silmiä siristellessä sitä huomaa monenmoista muutakin tapahtuneen.

Aloitin tammikuussa enkun keskustelukurssin yrittäjänaisten ryhmässä. Käyn oikein hyvin yrittäjästä, koska yritän aina kaikenlaista. Nytkin yritän saada tän kurssin kunnialla loppuun.
Ja on juhlittu ystävänpäiviä, merkkipäiviä ja naistenpäiviä. Pöydällä tuoksuvat tulppaanit, afrikanliljat ja hortensiat.
Entinen kirjoittajapiiriläiseni julkaisi omaelämäkerrallisen kirjansa Pieni pioneerityttö. Meinaan haljeta ylpeydestä. Työtä, puurtamista, isoja tunteita, onnistumista ja turhautumista on kestänyt pari vuotta, mutta se kannatti!
Tapasin vielä Hesburgerissa nuoruuden kamuni siltä ajalta, kun punk oli kuuma juttu. Virittelimme hakaneuloja farkunlahkeisiin ja kuuntelimme hassisen konetta. Tajusin tapaamisen jälkeen olevani 44-vuotias.

Sitten iski myös kriisi tai mikä lie. Taas.
Olin kuukauden päivät aika ahdistunut ja väsynyt kun rätti. Mikään ei innostanut. Paitsi painua vällyn alle ja nukkua kesään asti.
Kunnes sisuunnuin ja päätin alkaa asettaa itelleni tavoitteita elämään.
Meinas kuulkaa tulla ihan stressi kun mietin miten pyrkiä tavoitteellisesti mielenrauhaan!
Okei – parisuhde. Sekään ei oo säästynyt. Asioita selvitellään. Viimeksi tavatessa ei riidelty yhtään. Valoa tunnelissa.

Yksi asia vaan ei muutu miksikään. Sydän ikävöi Pariisiin. Työstän parhaillaan materiaalia, jota syksyllä keräsin. Kuulin että siellä oli 20 astetta lämmintä.

Kauppakadulla nuori kitaristi laulaa Pariisin illoista. Kaivan taskusta 50 senttisen ja heitän hattuunsa. Tekee mieli sanoa että saat jokaisesta pariisilaulusta kolikon, mutta jatkan kävelyä.
Kohta vastaan tuleva romaanikerjäläistyttö ojentaa lehteä ja pyrkii juttusille. Pudistan päätäni mutta väkisin hymyilyttää. Nuuhkaisen ilmaa.
Kevät on tullut ja kerjäläisetkin tarkenee. Niistä tulee elävästi mieleen rakkauden kaupunki. Tyttörukka varmaan halusi myydä jotain henkensä pitimiksi.
Tai sitten ryöstää mut.
Kehystin Seinen varren katukauppiaalta ostamani taulun.
Siitä tuli hieno.