Jos päätän ottaa jälkkäriksi suklaakiisseliä, silloin otan vähän vähemmän pääruokaa. Tai jos tiedän ottavani illalla lasin punaviiniä, se pitää päivän aikana tasata eli juoda esim. ruoan kanssa kaloritonta juomaa. Asioita pitää ennakoida ja tarvittaessa jälkikäteen korjata. Jos sortuu mässäilyyn niin pitää seuraavana päivänä ottaa vähän kevyemmin.
Tää tuntuu alkuun vaivalloiselta, miettiä joka suupalaa, mutta kolmen kuukauden jälkeen sen sanotaan luonnistuvan itsekseen ja se on tämän trimmausvaiheen juju. Kaikkea haluamaansa EI voi koko ajan syödä (tai muuten on näin läski), vaan täytyy oppia löytämään sopiva tasapaino nautinnon ja kieltäytmisen välillä. Ja pysähtyä nauttimaan pienemmistä määristä.
Asiaa funtsittuani tässä on kyllä järkeä. Ihmiset huhkivat tunteja lenkkipolulla, hikisissä jumppasaleissa ja ties missä ja rääkkäävät itseään, kun saman energian voi säästää paljon helpommin ja järkevämmin.
Hypin ilosta kun kotiutuessa vaaka näytti ensimmäisen kerran pitkään aikaan alle 68kg. Olen valmis opettelemaan tämän uuden tavan ajatella, jos se tuo paremman olon ja saa sanoa heipat painon jojoilulle.
Löysin kuntoutuksessa myös rentoutuksen. Joskus nuorempana osasin rentoutumalla jopa lieventää kipua. Viime aikoina oon rentoutunut parhaiten ottamalla pienet tirsat. Nyt rentoutusryhmässä löysin uudelleen syvärentoutumisen merkityksen. Se vastaa monin verroin tirsoja eikä pilaa yöunia. Hankin tällasen syvärentoutus cd:n kotiinkin ja yöunet on parantuneet. Vaikuttaa oikein hyvältä just tällä hetkellä.
Ohjattu rentoutus perustuu siihen, että sitä harjoitellaan säännöllisesti. Se voi alentaa jopa verenpainetta ja mitä kaikkea. Myös rauhallinen pianomusiikki toimii itelläni.
Aina yhtä ihanaa löytää uusia kivoja tapoja nauttia elämästä!
