Pariisin huhtikuu 2013 kuvat löytyvät nyt oikean sivupalkin kuvagalleriasta, s'il vous plaît.

Tunnelma kun Joensuun torilla

Lähtöpäivänä mukaan Joensuun torilta lähti käsin tehtyjä karjalanpiirakoita, vatruskoita ja sultsinoita ja aprikoosikakkua. Ja luomupurjoa, josta keiteltiin hyvät purjoperunasopat kotiin tullessa.
Istuin torikahvilassa tunnelmasta nauttien, enkä olis hannonut lähteä pois. Ajatuksissa palasin 24 vuotta taaksepäin, kun vielä olin nuori ja nätti ja läksin kotoa Keski-Suomesta etsimään idän eksotiikkaa määränpäänäni Joensuu. Vuosien varrella tuolla torilla tuli nautittua eräskin munavoipiirakka ja soskussa töissä ollessa ruokatunnilla askel vei torille menyynä yleensä lörtsy ja jälkkäriksi mansikoita.
Ei ollut vaikea palata menneeseen, kun paikalla häärivät samat torikahvilan pitäjät (juu se ruskettunut komea mies) ja paitakauppias. Tuntuu kuin aika olis se sama, vain munavoipiirakan hinta on hipsinyt taivaisiin. (piirakka ja kahvi 4 euroa, huh!)

Pesosen pariskunnan perunapiirakat on pakahduttavan hyviä!

Pikkunupun luomuviljelijät taisivat olla ensimmäisiä Joensuun seudulla, kun minä olin nuori.

Kansainvälistä tunnelmaa Joen torilla. Tätäkin ihanuutta on tullut jonkun kerran nautiskeltua vuosikymmenten varrella.

Joensuun Vapauden puisto, nuoruuden vaput ja kuohuviinit, pussailut puiston penkillä ja edessä koko elämä!


On toinenkin paikka johon Joensuussa on aina pistäydyttävä. Tämä on melkein torin vieressä sijaitseva Taitokortteli ja siellä yksi erityisen hyvää tekevä kauppa. Riitta Nyberg päätti isona alkaa tehdä jotain yleishyödyllistä ja perusti ekologisen kaupan, joissa myydään kierrätys- ja luonnonmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Ns. yhteiskunnallisena yrityksenä kaupan tarkoitus on voitonjaon sijaan tuottaa hyvää mieltä ja toimia eettisesti.
Hyväntekijä- ideologiaan ja verkkokauppaan voi tutustua http://www.hyvantekija.fi/
Paikan päällä kaupassa on myynnissä myös taiteilijaystäväni Päivin vanhoihin kirjan kansiin valmistamia kortteja ja enkelitauluja sekä siskoni ompelemia sisustustyynyjä, joihin on käytetty käsin virkattua pitsiä ja valkaistua ja kierrätettyä lakanakangasta. Eikun shoppailemaan!

Kuntoutus Joensuun Vetreassa

Takana on 10 päivän laitoskuntoutusjakso Vetreassa, entisessä kotikaupungissani Joensuussa. Paikka oli itelleni uusi ja mielenkiinnolla odotin jaksoa..
Vetrean historia on kuten monien kuntoutuslaitosten, alunperin 70-luvulla perustettu sotaveteraanien kuntoutuspaikaksi. Vuosikymmenten aikana toiminta ja tilat ovat laajentuneet ja muuttuneet veteraanien vähetessä muuhunkin tarkoitukseen. Vetrea kuntoutus toimii Joensuun lisäksi Kuopiossa ja Iisalmessa, joten paikka ei oo ihan pieni tekijä kuntoutusalalla.

Mustosen Marjukka huolehti kuntoutujan viihtymisestä ja toivotti tervetulleeksi tuloinfon kera.

Joensuussa on edelleen suurimpana iäkkäiden kuntoutus- ja asumispalvelut sekä työssäkäyvien tyky- ja aslak-kuntoutukset. Jatkuvasti lisääntyvät sairauskohtaiset yksilö- ja kuntoutuskurssit (kuten hengityselin, tuki-ja liikuntaelin, mielenterveys- hermosto- ja syöpäsairauksen kuntoutus).
Reumakursseja Vetreassa järjestetään tänä vuonna kahdeksan (osa selkärankareumaatikoille, työssä käyville ja työstä poissa oleville). Itelleni tuli yllätyksenä, että vuoden 2013 Kelan reumakurssien kilpailutuksessa Vetrea sijoittui lääkärini mukaan kärkisijoille. Reumakurssien omana lääkärinä toimii viereisen keskussairaalan reumaylilääkäri Kai Immonen.

Vattulaisen Irma on ollut jalka- ja kuntohoitajana Vetreassa jo 28 vuotta.

Hoitoja Vetreassa riitti kiireeksi asti. Perusjuttujen; allas-, kuntosali-, ryhmien ja rentoutuksen lisäksi löytyy savesta ja parafiinista kylpylä-, valo- ja suolahoitoihin. Ihan kaikkia en ehtinyt kokeilla, mutta voice massagea, joka keskittyy hengitysteiden avaamiseen, sain. VM-Hieronta oli edestakaista liikettä alkaen vatsasta ja nousi kylkien, kaulan ja niskan kautta aina kasvoihin asti. Koskaan ei oo tullut huomanneeksi, miten kireät poski- leuka- ja purulihakset sitä ihmisellä on. (ei oo ihme kun kaiket yöt puree hampaita yhteen, kovaa työtä).
Lymfa löytyi myös ohjelmastani ja ihan uutena juttuna LPG. Hoito on alunperin kehitetty kauneudenhoitoalalle ja levinnyt sieltä terveydenhoitoon vähän niinkun nää kinesioteipit urheilusta. Laite on iso ja sillä annetaan alipainehierontaa, joka vaikuttaa voimakkaasti aineenvaihduntaan. Terapeutti antoi sitä polven, nilkkojen ja jalkapohjien turvotukseen ja kyllä tuntui olo kevyeltä hoidon jälkeen. Ihan joka putiikista tätä laitetta ei kuulemma löydy, pömpeli maksaa mersun verran.

Ihana jumpparini Pirisen Sari laittoi vauhtia töppösiin.

Henkilökunta oli palveluhenkistä ja mukavaa. Lääkäri Jorma Karttusen vastaanotolla tunnelma oli rento, asiaan keskittyvä ja kiireetön. Tosi kokonaisvaltaisesti hän katsoi asioita, otti kantaa ja lopetti jopa mun verenpainelääkitykseni, mistä olin oikein iloinen.
Jumppareilla on se reumakokemus mikä näissä yleisissä kuntoutuspaikoissa paikoissa nyt on eli ei kummonen, eräskin miesjumppari kertoi laittavansa ensimmäistä kertaa kinesioteippejä tekonivelpolveen. Mutta itäsuomalainen ystävällisyys, osalla vankka työhistoria ja maalaisjärki korvasivat reumaosaamisen. Vasta 23-vuotias oma jumpparini osoitti kyllä topakkuutensa viimeistään, kun täytettiin Gas-lomakkeita (kelan tavoitelomakkeet). Siinä ei paljoa turhia pöpötetty (kuten tapanani on).

Laitoksen tilat oli viihtyisät, vanhahkot mutta remontoidut. Huoneessa ei ollut ilmastointia ja lämmin syyskeli sai huoneen välillä tukalaksi. Paikoin käytävät olivat painavien ovien päässä automaattiavausta ei pyörätuolilla liikkuvia ajatellen monessa kohdissa ollut. Altaaseen löytyi nostolaite. Erityisesti mua ilahdutti otsonipuhdisteinen allas, kun ei paljon läträämisen jälkeen pyyhkeet, uikkarit ja hiukset haisseetkaan kloorivedelle eikä iho kuivunut korpuksi. Oli siellä poreallaskin jossa , oikeesti, en ehtinyt käydä.

Otsonipuhdisteiseen isoon uima-altaaseen mahtuu isompikin ryhmä vesijumppaamaan Cheekin tahdissa- aa-aa-aaa...

Palautetta annoin lähtiessä invapysäkointipaikkojen kokonaan puuttumisesta. Pysäköinti on päin p...tä, jos terve henkilökunta parkkeeraa talon eteen ja invalidien täytyy kantaa tavaransa ties mistä niin että kyynerpään tekonivelet on irrota paikaltaan. Lupasivat yrittää korjata asian.
Lisäksi esitin että yksilökuntoutujia yli sairausryhmien kannattaisi jotenkin yrittää ryhmäyttää vaikka yhteisen tuloinfon järjetämisellä, koska työelämäkuntoutujat ovat omia tiiviitä ryhmiään eikä niihin pääse sisään ja olishan se kiva kuntoutua vaikka osittain ryhmässäkin.
Mutta tulihan tutustuttua muutamaan ihanaan vanhukseen, josta naapurissa asuvalle opetin jotain 10 kertaa oven avaamisen kortilla ennenkuin luonnistui. Vanhempi mieshenkilö taas kertoi että sodan jälkeen ensimmäinen sotainvalidien liittokokous järjestettiin Jyväskylässä. Seuraavana päivänä päivänä hän kertoi ruokalassa saman jutun uudelleen, mutta kolmantena päivänä tuli enää kysymys: "niin työkö oletta Keski-Suomesta" :)

Yhtenä tämän kerran tavoitteena oli yrittää kävellä kerroksen verran rappuja kaitteesta kiinni pitämättä. Tasapainoa tasapainoa. Kyllä onnistui. Paitsi aamulla. Ja illalla. Ja joskus siinä välissä....

Kiitosta sai keittiön henkilökunta. Ruoka oli tosi hyvää, kotitekoista, lähiruokaa ja tarpeeksi maustettua. Ja toisin kuin monissa paikoissa kun säästetään, täällä sai myös päiväkahvia herkkuineen ja iltapalaakin; lämppäreitä, vatruskoita, kinkkupiirakkaa. Kyllä harmitti kun ei jaksanut kaikkea aina syödä!
Kokonaisarvosana oli hyvä. Lisää reumakuntoutujia kaivataan jotta osaaminen vankistuu. Kyllä iloiseen Itä-Suomeen täytyy mennä toistekin!

Elokuussa

Syötiin 6-vuotiskakkua

Kerättiin kantarellia ja vattua

Juhlittiin serkun häitä

Haaveiltiin niitä ja näitä

Ja savustettiin kalaa.

Komean kesän päätteeksi juhlimme venetsialaisia peräti pari päivää ja mökki täyttyi sopivalla määrällä vieraita. Kynttilät syttyivät pimeään iltaan ja laulu raikui järvelle saakka. Eija loihti vieraille lohikeittoa ja kantarellipiirakkaa, Tarja taas salaatin ja raparperitorttua. Joensuun väki saapui karjalanpiirakoiden ja suolaisten savukalojen kanssa, Taru toi mukanaan syksyn omenoita.
Saunan lämmitti Enska, karaoket kajauttu Mika ja Päivi ja Jorma musisoivat muuten vaan.
Ihan mahtava päätös kesälle, kiitos isännän ja vieraiden!

Kuvassa Hilima ja Onni