Päivä Bercyssä

Sunnuntai jatkui puutarhajuhlien merkeissä.
Bercy sijaitsee itäisessä Pariisissa, jossa en aiemmin ollut käynyt. Autolla ohi huristellessa alue näyttää vähän tylsältä, mutta voi mitä löytöjä se pitää sisällään! Metro numero 14 ja pysäkki Cour St-Emiilion vie suoraan kylän sydämeen. Värikästä elämää löytää vanhoihin teollisuusmakasiineihin avattuissa ravintoloissa, kauppoissa ja gallerioissa Village Bercyssä.

Paikallisen torin keskelle on katettu pöytiä liinoineen ja istuimia, joiden äärellä saa herkutella hanhenmaksapatonkia, ostereita ja muuta torilta saatavaa ranskalaista pikaruokaa ja tietysti lähialueiden viiniä.

Suuri Parc de Bercy eli puistoalue viiniköynnöksineen, lampineen, rehevine kasveineen ja pelikenttineen on paikallisten suosiossa. Täällä porukka pelaa suomalaista mölkkyä tai harjoittelee nuorallakävelyä. Nuoret ja vanhat pariskunnat köllöttelevät auringoissa pussailemassa. Pelkästään kasviston, erilaisten teemapuistojen (kuten jardin du philosophe ja Le jardin romantique) sekä tunnelman takia tänne kannattaa lähteä.
Festival of gardens oli jalkautunut myös Bercyn puistoon. Seurasimme kukkaseinän valmistumista, poseerasimme päärynäpuun alla ja loikimme hyötypuutarhassa suurten kurpitsoiden seassa odotellen, että ne muuttuisivat vaunuiksi, koska kävely jo väsytti. Mutta mitään ei tapahtunut ja jatkoimme matkaa läpi kasvihuoneiden, illuusiopolkujen ja Maison du jardinagen näyttelyiden eteenpäin. Festivaalin järjetäjät jakoivat ihmisille kukkia ja voi sitä iloa kasvoilla, kun pieni kiinalaispoika sai oman pistokasruukun, jota hän varjelitarkasti ja tuijotti pitkään ja lumoutuneena.

Bercystä pääsee Simone-de-Beauvoirin puista kävelysiltaa pitkin kätevästi toiselle puolelle jokea suoraan kansalliskirjaston äärelle. Kirjatorneiksi kutsutuissa rakennuksissa on noin 420 hyllykilometriä kirjoja ja ne erottaa kauempaakin erikoisen neljän kirjan muotonsa takia. Kirjaston sisäpihan kätköissä on lukusalia, puutarhaa ja vaihtuvia näyttelyitä, mutta niiden sijaan me valitsimme tällä kertaa myöhäiseksi lounas-ja aperitiivipaikaksi yhden monista jokivarren nuorekkaista laivaravintoloista.

Fête des Jardins

Viikonloppuna täällä vietettiin myös puutarhajuhlaa, Festival of gardens. Eri puolilla kaupunkia oli tarjolla teemaan liittyvää ohjelmaa, avoimia salaisia puutarhoja, kattopuutarhoja, kelluvia saaria, hevosajelua tai opastettuja vaellusreittejä läpi pariisilaisten viheriöiden.

Tässä meidän lähellä rue Blancs Matrieuxilla eli valkoisten takkien kadulla numerossa 21 on yksityinen puutarha, jonka ovet olivat myös avoinna. Pariisi on järjestöjen luvattu maa ja tätä luomupuutarhaa ylläpitää myös joku association. Tänä viikonloppuna puutarhassa sai vinkkejä ja opastusta luomuvihannesten kasvattamiseen ja samalla ihmetellä, kuinka tomaatit, salaatit, raparperit tai monenlaiset yrtit voivat kasvaa luomusti täällä korkeiden kivitalojen sisäpihalla, johon aurinko ei paljoa yllä.

Tulipa samalla vielä todistetuksi, että ilmaisia lounaita on! Yleisölle tarjottiin seisovasta pöydästä monenlaista herkkua, jonka järjestäjät sanoivat valmistaneensa edellisen päivän myymättä jääneestä ruoasta. Me tietysti maistelmme artsokkaa ja muita uusia makuja, sekä salaatteja ja patoja jälkiruokineen hyvän ruokamusiikin säestämänä.

Luomujärjestön porukka kerääntyi yhteiseen kuvaan ja Carol-niminen aktuvisti kertoi, että tällaisia tempauksia pidetään vuosittain samana päivänä ympäri Ranskaa. Tapahtuman tarkoitus on lisätä ihmisten tietoisuutta biologisesta viljelystä ja maapallon kestävästä kehityksestä.

Viikonloppu alkoi biletyksellä

Aikomuksena oli lauantaiaamuna käväistä vain lähitorilla, kun kaupungintalon Hotel de Villen edestä kuului valtaisaa melua. Ilmapalloja , viirejä, musiikkia ja hirveesti ihmisiä. Piti mennä katsomaan mitä tapahtuu ja silelähän oli kunnon bileet pystyssä.

Ranskassa perustettu L'Arche-järjestö juhli 50-vuotista taivaltaan. Yhdistys järjestää asuntoja ja palveluja vammaisille ihmisille ja toiminta on vuosikymmenten aikana levinnyt ympäri maailmaa. Täällä juhlassa paikalla oli eri tavoin vammaisia avustajineen peräti 30 maasta. Porukka jorasi estottomasti jailhouse rockin tahdissa, kellä jalka nousi enemmän kellä vähemmän.

Ihan mahtavaa nähdä kokonainen aukiollinen hauskaa pitäviä ihmisiä, joista on pönötys kaukana! Kaiken lisäksi luin myöhemmin ohjelmasta, että se oikeasti suuri juhla konserteineen olikin vasta illemmalla Republique-aukiolla ja esiintymässä mm. ranskalainen komistus Gregoire.

Luxusta päivään

Pienen alkukankeuden jälkeen päätimme hypätä asunnon vierestä kulkevaan bussiin numero 38 ja suunnata Luxembourgin puistoon. Lämmintä luvattiin +23 ja eväänä laukussa oli kaksiä, pähkinöitä ja pilliviiniä. Asunnolta lähtiessä ei uskoisi mitä päivä tuo tullessaan.

Luxembourgin isossa valtavassa puistossa riittää aina katseltavaa, veikka siellä on useasti käynyt. Kävelimme hissukseen välillä istuen ja löysimme mehiläistarhan, petanguekentän, ja jo aiemminkin tapaamani Ranskan kuningattaria esittävän patsasten armeijan, ympäri palatsin edustan suihkulähdepuistoa.

Kastanjapuiden alla onnistuimme välttämään putoavien pähkinöiden sateen ja kokeilimme niiden rikkomista. Tulipa kerättyä muutama matkamuistoksikin.
Puistossa saimme uuden tuttavuuden, suomalaisen Katariinan, jonka kanssa juttua riitti vaikka kuinka. Sateenkaariaiheinen puistokonsertti viritti rentoon viikonlopun tunnelmaan, kun lapset tanssahtelivat, vähän vanhemmat hyräilivät ja aurinko vilkutti puiden lehtien välistä.

Tänne puistoon soisi jokaisen Pariisinkävijän piipahtaa. Paikka on ihan ilmainen upea nähtävyys eikä pidä unohtaa Medici-suihkulähdettä!

Pois lähtiessä Sorbonnen kohdalla meidät kaapattiin hierontaan. Kymmenen minuutin hieronta kesti ainakin 15 minuuttia ja maksaa sai jos halusi. Tämä oli joku opiskelijoiden tempaus nykypäivän ihmisten stressiin liittyen. Kyllä teki kutaa kun nuori komistus hieroi selän, käsivarret, jalat ja kasvotkin siinä keskellä Sorbonnen aukiota. Kuvamuistoa ei tuosta hetkestä saatu, kun toinenkin kuvaaja oli hierottavana.
Mutta levollista viikonloppua näin ollen!