Teimme päivän bussiretken Normandiaan, kolmen tunnin ajomatkan päässä olevaan Etretatin rannikkokylään.
Kun juro bussilastillinen pariisilaisia (+ me :) pöllähti keskelle kyläjuhlia, siinä olivat suut ja silmät tällä kertaa sekaisin aidosta tunnelmasta.
Ruokalista oli simppeli: kalaa, perunaa ja paikallisia juomia. Tämä ystävällinen mies maistatti meillä kir-juomaa ja kertoi hataralla enkullaan ihastuneensa kovasti Suomeen ja käyvänsä usein siellä, koska tytär asuu Oulussa.
Pikkuisen Etretatin kylän läpi kävelee hetkessä. Yhden isomman kadun varrella sijatsee lähes kaikki kaupat. Historian vuosina 1944-1945 kylän merkitys oli kuitenkin suuri.
Mestarivaras Arséne Lupin- museo ja puutarha
Paikallinen ostoskeskus, joka on rakennettu osittain vanhojen purkutalojen maateriaaleista, oli hiljainen vielä aamusella...(yllä).
Kaduilla ja kujilla tuli vastaan pajon vanhaa... sekä siideriä, suolaa, sardiinia...
...ja sinistä taidetta!
Paitsi Le Havressa, Claude Monet maalasi myös täällä Etretatissa vuosien 1883-1886 välillä. Hän etsi täältä valoa ja väriä....ja sitähän mekin!
Suuri ja sininen ovat myös meri sekä kylää reunustavat jykevät kalliomuodostelmat, jotka nousevat pystysuoraan merenpinnasta. Kiipeäminen tosin tapahtui loivemmin, mutta oli silti huima kokemus silmille ja reisilihaksille!
Menköön tän jälkeen polvi vaihtoon, kyllä kannatti!!
Matkan varrella ajoimme yli Euroopan suurimman riippusillan Pont de Tancarvillen vihreän marraskuisissa maisemissa.
