Poroholman lomakeskuksesta löytyy kaikki tarvittava, monenlaista ravintolaa, ruokaa, karaokea, mikä meitsille on tärkein. Sitten suppailua, vaijerivesihiihtoa, kesäteatteria ja ihan tarpeeksi kaikkea mitä täyspäinen immeinen nyt tarvitsee. Auringonlaskuja...
Aukustin ravintolan kotilounas on testattava: päivittäin vaihtuvan ruoan lisäksi tarjolla buffetpöydässä on aina kalakeittoa ja raumalaista perinneruokaa lapskoussia.
Merimuseossa vasta iski oikeasti tietoisuuteen Rauman merkitys: Jo vuonna 1579 antoi Kustaa Vaasa käskyn perustaa tänne Kruunun laivanveistämön. Siitä saakka täällä on laivoja rannettu ja 1800-luvulla niitä alettiin tehdä myyntiin.
Merimuseo sijaitsee hienossa vanhassa rakennuksessa, joka itessään on jo näkemisen arvoinen ja jossa aiemmin on toiminut merikoulu. Toisen kerroksen simulaattorilla voi ohjastaa suurta valtamerialusta ja eihän sieltä meinannut malttaa lähteä pois!
Vanhan kaupungin laidalla seisoo keskiaikainen Pyhän Ristin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1440. Koska keskiaikaiset kirkot olivat lähinnä hautakirkkoja, on tuonkin lattian alle ns.multahautoihin laskettu vainajia. Viimeisin tosin 1700-luvulla mutta silti - aika hyytävää.
Syvänrauman satamaan kulkee kivat pyöräreitit ohi rantojen ja kallioiden, metsäpolkuja pitkin. Vastaan voi tosin tulla kaikkea miehistä kanadanhanhiin. Raumalta lähtiessä jää sellainen tunne, ettei ehtinyt nähdä läheskään kaikkea osittain sateisen sään takia.
Viisaiden raumalaisten päättäjien ansiosta Raumanmeren juhannus palasi ohjelmistoon tänä vuonna. Ja puheliaiden vieraanvaraisten kaupunkilaisten vuoksi varmasti palaan minäkin. Mutta yhtä vain en ymmärrä: Rauman giäl on vähän kuultuna ihan hauskaa. Mutta kun sitä on nähtävyyksien esittelytauluissa, matkailulehdissä, museo-opasteissa ja sitä viäl kaik puhuva, niin vaikeaksi menee. Ymmärtäminen meinaan.
