Yöllä kello kolmetoista

asui kummitustalossa kummitussukua
joka kynttilänvalossa käytti kummituspukua
kun vieraina oli kummitustuttuja
ja kerrottiin kummitusjuttuja

silloin kynttilän sydän tulee täyteen kauhua
ja syöksee huoneeseen kummitussauhua
jotta mammalta nousee pystyyn tukka
ja kummitustädin perii kummitushukka
ja enolla kääntyy nurinpäin sukka
ja serkuista pienin vinkuu villinä ihan:

Mikä ihana yö!
Miten ihanan inha!

kun kuunvalo hiipii ylitse pihan
ja piipussa vinkuu viima niin vinha
että enolla kääntyy taas nurinpäin sukka

juuri silloin kello kolmetoista lyö!

(Kirsi Kunnas, Tiitiäisen pippyrimylly)