Elämys

Elisabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä – Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Otava 2007

Minulla on ilo ja kunnia omistaa ystävä joka harrastaa intohimoisesti lukemista. Usein hän suosittelee pyytämättä hyvää lukemista ja tekee sen vieläpä intuitiivisesti tyyliin: ”Löysin alennuskorista tällaisen kirjan, minusta tuntuu että saattaisit tykätä siitä. Hyvin usein hän osuu oikeaan ja niin kävi taas.

Hypistelin kirjaa käsissäni, vilkaisin takakantta ja kiinnostus heräsi saman tien. Elisabeth Gilbert ”Omaa tietä etsimässä - Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa.” Olen itsekin käynyt Indonesiassa ja Italiassa ja haaveena on myös Intia. Avasin kirjan illalla kotonani enkä sen jälkeen saanut silmiäni irti siitä. Kirjan kuvaus lyhyesti on, ruokanautintoja, meditaatiota ja rakkautta. Mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsisi?

Kirjan tekijän maailma romahti samana vuonna kun WTC- tornit hänen kotimaassaan. Elisabethilla oli nousujohteinen ura, aviomies, uutuuttaan kiiltävä talo ja lapset suunnitteilla. Silti hän päätyi eroon miehestään, koki vielä kiihkeän rakkauden joka sekin kariutui. Edessä oli masennus ja yksinäisyys.

Päästyään yli alakulostaan ja riitaisasta eroprosessista, tekijä lähtee vuodeksi ulkomaille etsimään itseään (ja kirjoittamaan kokemuksistaan kirjan). Hän päättää viettää ajan kolmessa maassa, kussakin neljä kuukautta. Tutkimusmatkallaan hän törmää paitsi monenlaisiin sattumuksiin, myös omaan sisimpäänsä. Hän opiskelee Italian kieltä ja löytää Rooman parhaat jäätelöpaikat. Intiassa hän meditoi ja hiljentyy ashramissa, hengellisessä retriitissä. Ja viimein Balilla hän paitsi palvoo kauneutta kuten kaikki balilaiset, myös löytää sisäisen varmuutensa.

Kirjan tekijä on journalisti ja kirjailija, hän osaa tehdä matkakertomuksestaan tarinan jota ei voi jättää kesken. Kirjassa on herkullisia yksityiskohtia pikkuisista hotellihuoneista, suurkaupungin kahviloihin. Se tutustuttaa lukijansa italialaiseen ruokakulttuuriin, intialaisiin joogeihin ja meditaation saloihin. Kirja menee paitsi lähelle kirjoittajan tuntoja myös laajempaan kontekstiin; Rooman ja Venetsian historiaan, Intian kastijärjestelmään ja balilaisiin kulttuuritapoihin ja uskomuksiin. Kirjaa ei voi millään muotoa sanoa kevyeksi viihteeksi, vaikka se onkin hersyvän hauskaa luettavaa. On kuin itse olisit paikan päällä ja nauraa kihertäisit, tai tarttuisit kirjoittajaa olkapäästä synkkyyden syvimpinä hetkinä. Koko matkan tavoite Gilbertillä on löytää yksinäisyydestä yksin olemisen ilo ja oma tiensä tyytyväisyyteen.

Olen aina tykännyt kirjoista, jotka paitsi ovat viihdyttäviä niin antavat uutta tietoa maailmasta. Tämän kirjan myötä tietovarasto karttui rutkasti. Eniten itseeni teki vaikutuksen mystinen Intia, retriitin kurinalainen elämä ja hiljentymisharjoitukset. Kirjassa puhutaan itsensä hallinnasta ja pyrkimyksestä vetää huomionsa pois loputtomasta menneisyyden vatvomisesta ja tauottomasta tulevaisuuden murehtimisesta. Sen sijaan tulisi keskittyä läsnäoloon, tyyneyteen ja todelliseen itseensä tutustumiseen. Nautintoja tietenkään unohtamatta. Kirjailija siteeraa myös suuria nimiä, kirjailija Dantesta aina Goetheen ja tunnettuihin filosofeihin, keisareihin ja zen- mestareihin saakka.

”No, ole yksinäinen Liz. Opi tulemaan toimeen yksinäisyyden kanssa. Istu sen kanssa kerrankin. Tervetuloa inhimillisten kokemusten pariin. Mutta älä enää koskaan käytä toisen ihmisen ruumista tai tunteita omien tyydyttämättömien tarpeidesi raapimapuuna”

Rakastamisen vaikeus voi joskus olla kutsu itsetutkiskeluun. Syvää kiintymystä voi aidosti kokea vasta kun on tutustunut perusteellisesti itseensä. Silloin oppii ajattelemaan, että ansaitsee jotain kaunista. Ja oppii rakastamaan dolce vitaa.