säätiloja

Joitakin vuosia sitten olin purjehtimassa silloisen mieheni kanssa. Tarkoitus oli viettää juhannus järvellä. Satoi monta päivää, olimme keskellä Päijännettä ja kaikki oli märkää; vaattet, makuupussit ja pyyhkeet eikä niitä saanut kuivaksi niin millään. Lähestyimme Sysmän satamaa, ja tapani mukaan pelkäsin rantautumista kovan tuulen takia. Veneen vihdoin kiinnittyessä laituriin purskahdin itkuun väsyneenä ja turhautuneena. Sopersin kaverille haluavani kotiin seuraavalla linja-autolla.
Muutaman tunnin sisällä ilma kirkastui. Kuivasimme veneen kannen, aterioimme siinä istuskellen, ihailimme auringonlaskua ja juhannuskokkoja. Niillä reissuilla opin, ettei pidä takertua huonoon säähän tai muihin olosuhteisiin, koska ne muuttuvat kuitenkin koko ajan. Veneessä täytyy sitäpaitsi toimia, muuten huomaa olevansa pian man over boat.
Pitkänä toipilasaikana sitä purjehtii päivien ja viikkojen läpi. Ilmanala vaihtelee, ja välillä on kovinkin myrskyisä fiilis. Kiukuttaa, kun ei voi hypätä autoon ja ajaa pois koko tilanteesta. Saisi edes nopeutta lisää silloin kun aika kuluu liian hitaasti. Kuinka kestää pelot ja mihin kuivata kyyneleet?
Ainakaan ei voi jäädä ajatussateeseen seisomaan.
Täytyy valmistaa aamupala, sijata vuode ja kammata tukka. Pitää tehdä kotityöt ja avata verhot ja ikkunat sepposen selälleen. On pukeuduttava kauniisti auringonpaistetta varten.