Elämäni juhlat

Meillä oli kirjoittajapiirissä aiheena elämäni juhlat, joten tämmöstä pukkas:

Elämäni juhlat

Elämäni parhaat juhlat ei ole yksittäinen tapahtuma tai merkkihetki. Elämäni parhaat juhlat on sarja tapahtumia, joihin liittyy tärkeitä asioita, juhlan tuntua, arjesta poikkeamista, kuplivaa tunnetta.
Kaikki alkoi 90-luvulla alun perin Ranskasta. Ystäväpariskuntani oli siellä työssä. Kesäisin heidän lomaillessa Suomessa tuomisina oli tietysti ranskalaisia tuliaisia, hyvä viinejä ja erikoisruokia. Eräänä kesänä (joskus-96 tai 97) päätimme maistella ulkomailta tuotuja säilyke-etanoita, mikä oli aika erikoista tuohon aikaan Suomessa. Minäkin lupasin maistaa edellyttäen, että viereen varataan iso astia viiniä suun huuhtelua varten.
Pöytä katettiin koreaksi; teimme useanlaista salaattia, oli tuoretta leipää, katkarapupiirakkaa, vähän paremmat astiat nostettiin pöytään samoin kukkaiset servetit. Söimme ulkona, uuden elämän alun kunniaksi kunnostetun pihan mäntyjen ja pihlajien alla.
Etanat valmistettiin etanapannuissa, pienissä kasareissa joissa on kuusi koloa, yksi kullekin etanalle. Jokainen sai oman pannun ja selvisi, että minullekin oli varattu kuusi epäilyttävän näköistä möykkyä.….Ihmettelin miten selvitä hommasta kunnialla tai jopa kieltäytyä kokonaan, ja koska lähtee seuraava bussi!
Etanat aseteltiin niille varattuihin koloihin, ja päälle voideltiin valkosipuli-voi-persiljaseosta niin että ne peittyivät. Uuniin mahtui yhtä aikaa kaikki neljä pannua, ja paiston jälkeen tulikuumat pannut nostettiin pöytään. Pannusta otuksia tuli syödä pienen haarukan avulla ja sen jälkeen kasteltiin patonkia sulaan voiseokseen (ja hukuttaudutaan viinimaljaan - ajattelin).
Hurahdin täysin koko hommaan sinä iltana. Etanat maistuivat taivaallisilta ja yhdessä tehdyt salaatit veivät kielen. Pimeän tultua keitimme kahvit ja sytytimme pöytään kynttilät. Naurua, tarinaa ja ruokaa riitti aamutunneille saakka. Ei pelkät etanat, vaan ruoan huolellinen valmistaminen, ruoan tuoksut sekoittuneena kesäiltaan, tuulahdus ulkomaailmaa ja ainutlaatuinen ystävyys saivat suuren merkityksen.
Vuosien varrella vietimme lukuisia unohtumattomia iltoja. Seuraavalla Suomen vierailulla sain ystäviltä tuliaiseksi omat etanapannut. Sääntö oli, että jokainen tuo iltaan aina omat pannunsa. Vähitellen etanapiiri laajeni eikä kupliva tunne näistä illoista koskaan kadonnut, päinvastoin. Etanat olivat syy kokoontua, tulla kylään kauempaakin, olla yhdessä, seurustella aamuun.
Muuttaessani Joensuusta Jyväskylään pannut ja perinteet seurasivat mukana. Äkkiä ympärille kertyi uusi etanayhteisö ja hurahdus senkun levisi. Etanoita alettiin niihin aikoihin myydä myös kaupoissa, nykyään jopa marketeissa. Valmistimme niistä erilaisia variaatioita. Etanoita kermakastikkeessa, aurajuuston kanssa, vuohenjuustolla, pannulla paistettuna tai pekonipeitolla, mikä on muuten yksi parhaista sekä mökillä foliokäärössä kaminan päällä. Kerran vietimme etanailtaa, vaikkei etanoita ollut tarjolla koko iltana. Muuta ruokaa kyllä. Eli etanoista oli tullut käsite.
Lähes säännönmukaisesti jokainen uusi etanan maistaja on ollut alussa ennakkoluuloinen. Ja yleensä ihmiset ihastuvat niihin ikihyviksi. Tai sitten se on jokin muu. Jonkinlainen TAIKA.