27. joulukuuta 2009
23. joulukuuta 2009
18. joulukuuta 2009
jabbadabbaduuu!
Tapahtuu huikean kivoja asioita. Ensinäkin kävimme viime viikonloppuna ArtTuuri-tapahtumassa Keskisen kyläkaupalla. Ohimennen otimme osaa taidenäyttelyn arpajaisiin ja meitsi voitti kuin voittikin taidelahjakortin. Nyt meni taulut uusiksi, hankin ehkä vihdoinkin kauan haaveilemani meriaiheisen taulun!
Toiseksi sain sen lehtijutun myytyä, josta aiemmin puhuin. Todella paljon rohkaisee kirjoitusharrastustani. Mainostan sitä juttua sitten täällä lisää, kun se ilmestyy.
Kaiken kukkuraksi lähden tänään laivalle nautiskelemaan ranskalaisia herkkuja ja ohjelmaa. Mennessä käymme Picasson näyttelyssä Hesassa. Ei muutakun jouluhössöyksiä karkuun ja lujaa!
Toiseksi sain sen lehtijutun myytyä, josta aiemmin puhuin. Todella paljon rohkaisee kirjoitusharrastustani. Mainostan sitä juttua sitten täällä lisää, kun se ilmestyy.
Kaiken kukkuraksi lähden tänään laivalle nautiskelemaan ranskalaisia herkkuja ja ohjelmaa. Mennessä käymme Picasson näyttelyssä Hesassa. Ei muutakun jouluhössöyksiä karkuun ja lujaa!
15. joulukuuta 2009
epävarmuudesta ja kirjoittamisesta
Sain eilen kirjoitettua lehtijutun jota olen funtsinut koko syksyn. On se kuulkaa jumalattoman hieno tunne kun saa vihdoinkin jotain valmiiksi. Samaan aikaan hirveä itsekritiikki päällä. Koko juttu on ihan tylsä? Onkohan ne pilkut sittenkään oikeilla paikoilla? Ei siinä varmaan oo mitään uutta kerrottavaa! Kuka oikein luulen olevani??
Mutta näin se aina kirjoittamisessa menee. Apina minussa yrittää mollata lyttyyn kaiken mitä tekee. Ja se on välillä niin vahva, että tekee oikeasti hallaa koko hommalle. Tiedän ihmisiä jotka eivät koskaan uskalla tuoda tekstejään julki, vaikka rakastavat kirjoittamista.
Päätin luetuttaa jutun kahdella ihmisellä. Toinen olisi muuttanut puolet ja poistanut loput tekstistä (hyvin pyyhkii). Toinen ei ole vielä ehtinyt katsoa koko juttua. Vaikutelmia pyysin tai kommentteja. Sitä kun ei jossain vaiheessa ite enää näe metsää puilta. Teksti on hyvä näyttää tai lukea jollekin ulkopuoliselle. Pelkkä ääneen luku toiselle ilman yhtäkään kommenttia jo toimii palautteena itselle. Selventää sitä mitä tuli kirjoitettua.
En just nyt tiedä mitään tunnetta joka olisi niin mahtava, kun tekstin saaminen valmiiksi. Se on ilo! Ihan kuin olisi suuremmankin urakan tehnyt. Ajatus aikansa pyörii päässä ja muhii ja riipii sua siellä ja lopulta valmis juttu on edessäsi. Olkoon hyvä tai huono niin teit sen kuitenkin.
Siinä kaksi tunnetta kulkee käsi kädessä niinkun monessa muussakin asiassa. Ilo ja epävarmuus, viha ja rakkaus, nautinto ja kärsimys.
Epävarmuus tulee aina. Se kuuluu kirjoittamiseen.
Mutta näin se aina kirjoittamisessa menee. Apina minussa yrittää mollata lyttyyn kaiken mitä tekee. Ja se on välillä niin vahva, että tekee oikeasti hallaa koko hommalle. Tiedän ihmisiä jotka eivät koskaan uskalla tuoda tekstejään julki, vaikka rakastavat kirjoittamista.
Päätin luetuttaa jutun kahdella ihmisellä. Toinen olisi muuttanut puolet ja poistanut loput tekstistä (hyvin pyyhkii). Toinen ei ole vielä ehtinyt katsoa koko juttua. Vaikutelmia pyysin tai kommentteja. Sitä kun ei jossain vaiheessa ite enää näe metsää puilta. Teksti on hyvä näyttää tai lukea jollekin ulkopuoliselle. Pelkkä ääneen luku toiselle ilman yhtäkään kommenttia jo toimii palautteena itselle. Selventää sitä mitä tuli kirjoitettua.
En just nyt tiedä mitään tunnetta joka olisi niin mahtava, kun tekstin saaminen valmiiksi. Se on ilo! Ihan kuin olisi suuremmankin urakan tehnyt. Ajatus aikansa pyörii päässä ja muhii ja riipii sua siellä ja lopulta valmis juttu on edessäsi. Olkoon hyvä tai huono niin teit sen kuitenkin.
Siinä kaksi tunnetta kulkee käsi kädessä niinkun monessa muussakin asiassa. Ilo ja epävarmuus, viha ja rakkaus, nautinto ja kärsimys.
Epävarmuus tulee aina. Se kuuluu kirjoittamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...