Picasson perässä

Ateneumin näyttelyä kiertäessä tuli elävästi mieleen 2007 käynti Barcelonan Picassomuseossa. Vietimme kaupungissa kaksi viikkoa, ja tutustuin tuona aikana taiteilijaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Luin entisen vaimonsa Francoisen kirjan Vuodet Picasson kanssa. Sen jälkeen oli pakko päästä katsomaan tämän oikukkaan ja ehkä maailman kuuluisamman taiteilija luomuksia.




"Nenät ja silmät ihan miten sattuu"

Pablo Picasso (1881-1973) teki elämänsä aikana lähes 50 000 teosta: maalauksia veistoksia, piirustuksia, grafiikkaa ja valokuvia ym. Veijari maalasi vielä 90-vuotiaana alastomia naisia ja kuohutti tekemisillään.
Ateneumissa esillä oli parisen sataa työtä. Teokset olivat taiteilijan itsensä omistuksessa hänen kuolemaansa asti, ja perikunta maksoi niillä perintöveronsa luovuttamalla ne Ranskan valtiolle 1979. Teokset ovat lainassa Pariisin Musée National Picassosta. Näyttelyssä oli muiden ohella paljon maalauksia perheenjäsenistä, ystävistä, naisita joita Picassolla riitti sekä omakuvia. Osassa teoksista ei ole edes signeerauksia, koska hän signeerasi vain taulut jotka myi.

Picasso syntyi Espanjan Malagassa ja lähti nuorena poikana Pariisiin opiskelemaan. Hänellä oli taiteessaan erilaisia vaiheita alkaen sinisestä vaiheesta (surumielisestä) vaaleanpunaiseen (iloisiin ja värikkäisiin teoksiin). Moni tunnistaa Picasson kubismista, jossa maalauksen muoto, väri ja rakenne on hajotettu osiin. Taidon katsoa asioita toisin taiteilija oppi Afrikkalaisilta. Ensimmäinen maailmansota käynnisti klassisen vaiheen, jonka jälkeen tuli surrealismi - hän muunsi ja vääristi teoksia tarkoituksellisesti uudella tavalla. Viimeisinä vuosinakaan taiteilijan työtahti ei yhtään hidastunut. Aiheet olivat hänelle tärkeitä eroottisia naisia, suutelijoita, matadoreja, malleja ja yksi rakkaimmista aiheista oli härkätaistelut.

Se mikä itseäni taiteilijassa erityisesti kiinnostaa on rohkeus ja uutteruus. Hän ei eläissään kumartanut ketään, vaan jatkoi itsepintaisesti omalla tiellään ja oli suunnannäyttäjä monelle muulle taiteilijalle. Silti hän otti töillään kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Picasson rauhankyyhkystä tuli toisen maailmansodan jälkeen koko maailman tunnistama rauhan symboli.
Eräs ystäväni totesi että eikös maalaukset ole vähän kuin aineissa tehtyjä. Kyllä ja ei. Picasson monipuolisesta tuotannista löytyy paljon erilaisia tyylejä, selkeistä asetelmista vähän enemmän ajatuksia herättäviin töihin.
Pääsylipun hinnalla pääsi kaiken lisäksi kuuntelemaan myös Picassoa koskevan luennon, mikä oli miellyttävä yllätys. Ja sai lepuuttaa jalkoja :)

Museossa oli esillä ja tuli nähtyä samalla kertaa vielä Simbergit, Gallen-Kallelat ja Edelfeltit. Olin aivan haltioissani, enhän ole käynyt Ateneumissa aikaisemmin.
Seuraavaksi pienen kaljupäisen miehen ja baskerinsa perässä on luultavasti mentävä Malagaan - syntymäkaupunkiinsa. Nerous ja maanisuus eivät jätä ainakaan meikeläsitä kylmäksi.

"Altistuminen hurmiolle"

Stendhahalin syndrooma on kuvataiteen aiheuttamaa voimakas sekavuus- hurmio- tai liikutustila, joskus ahdistavakin, mutta aina sentään tilapäinen. Oireyhtymään saattaa kuulua erikoisia näköaistimuksia, epätodellisuuden tuntua, pyörrytystä, ekstaattista iloa tai kunnon itkukohtaus. Se on vaikesti sanoiksi puettava elämys, taiteen rakastajan erikoislaatuinen, yksilöllinen, äärimmäisen intensiivinen elämänkokemus. Oireyhtymä on saanut nimensä ranskalaiselta kirjailijalta Stendhalilta. - Anna Kortelainen -