Hauskaa vappua lukijoille!

Pikku hiljaa alkaa laskea päiviä, missä kaikkialla enää ehtii käymään! Yritän kyllä noudattaa ystävän neuvoa ja ottaa rennosti, koska kuitenkaan ei joka paikkaan ehdi. Yksi päivä oli rauhallisempi, kiertelimme lähikortteleita ja ihan vierestä löytyi ihana kirjakauppa Shakespeare&conpany. Hyllyt notkuivat kattoon asti kirjoja ja ihmiset seisoivat tikapuilla niitä lukemassa. Lähistollä ei ole paljoa ruokakauppoja (vain ravintoloita, turisteille), mutta sitäkin enemmän kirjakauppoja! Tämä onkin yliopistokortteli, jossa tosin nykyään ei ole opiskelijoilla varaa asua.
Söin reissun tähän saakka parhaan ruoan tiibetiläisessä ravintolassa, currykanaa, ja siinä todella maistui curry, vieläkin tulee vesi kielelle. Ehkä uskallan kotonakin vastedes hurauttaa sitä maustetta ruokaan vähän reilummin :) Muuten täytetyt patongit, joita myydään joka puolella ovat taivaallisia. Erityisesti lämmin versio, jossa on bekonityyppistä lihaa ja kastiketta ja kasviksia. Nam. Maksavat 3-5€ ja hyvin käy lounaasta. Elikä ei Pariisi mikään kallis kaupunki ole. Metrolippu kymmenen nippu 11,60€ ei päätä huimaa. Oluen hinta bistroissa vaihtelee 25cl maksaa 3-7 euroa paikasta riippuen. Paljon on nähtävää, puistoja, patsaita, siltoja, rakennuksia joihin kaikkiin liittyy niin paljon historiaa, ettei sitä voi käsittää. Ja niitä saa katsella ihan ilmaiseksi, nauttia ilmapiiristä ja ihmisistä. Kaikki on hirmu suurta. Poliisejakin seisoo kadun kulmassa neljän porukassa tai suurimpien nähtävyyksien liepeillä sotilaita konetuliaseet käsissään. Poliisiautoja kulkee letkassa kymmenen peräkkäis ja kaikilla pillit päällä. Kyllä on turvallinen olo :)

S'il vous plait

Pää on niin ihanasti sekaisin kaikesta koetusta, ettei tiedä mitä kirjoittaisi. Ostimme kolmen päivän Open Tour - turistipaketin. Linja kulkee neljää eri kaupunkikierrosta, ja kiertää kaikki suurimmat nähtävyydet. Bussista voi jäädä pois missä tahansa pysäkillä ja hypätä myöhemmin takas kyytiin. Kolmen päivän aikana on saanut hyvän kokonaiskuvan kaupungista, Champs Elyseestä, Seinestä, Pigallesta (syntinen kaupunki :), Montparnassesta, Louvresta ja ties mistä. Eilen hyppäsimme bussista Eiffelillä, ja torniin kesti pari tuntia jonottaa. Hienot oli näkymät, sen puoleen. Tänään ajelimme Bercyssä, ainut että bussi kulki vaan osan kierrosta, koska Ranskan maajussit tulivat ympäri maata mielenosoitukseen ja tukkivat traktoreillaan Pariisin kadut.
Suurimman osan päivää vietimme Montmartella, joka on ehdottomasti kaupungin tähän asti mielenkiintoisin paikka. Taiteilijoiden asuinsija ja Sacre Cour-kirkko joka rakennettiin Ranskan ja Englannin sodan sovituskirkoksi ja sijaitsee kukkulalla josta on näkymä koko pariisin ylle. Myös kirkon takana Place du Tertre on näkemisen arvoinen. Aukiolla ihan oikeat taiteilijat työssään ja maalaavat sinusta ihan oikean kuvan, jos haluat. Montmartella on myös superhalpoja vaatekauppoja, joista, jos jaksaa penkoa kasoja, voi löytää merkkivaatteita muutamalla eurolla. Ostin paidan ja hameen 11 eurolla :)
Open tourin hinta muuten on 44€/3pv, bussissa saa matkustaa ja joella risteillä kolmen päivän ajan niin paljon kun jaksaa. Ei minusta paha hinta, jos ei jaksa kävellä kymmeniä kilometrejä ympäri kaupunkia. oon kyllä silti ihan puhki!

Terkut patonkimaasta

Edellisenä iltana ennen lähtöä tuli ilmoitus, että lentokenttä aukeaa ja pääsemme lähtemään. Matka meni ok, ei ruuhkaa kentällä, muutamia tuhkan takia jumiin jääneitä ihmisiä vielä nukkui penkeillä vilttien alla. Blue1 lento oli puoli tuntia myöhässä, ei enempää. Jopa Pariisin Charles de Gaullesin lentokenttä (vaikka onkin euroopan toiseksi suurin) oli selkeä liikkua ja laukut löytyivät samantien. Otimme kentältä taksin keskustaan n.45€, reilu puoli tuntia.
Hotelli Mont Blanc on latinalaiskorttelissa, ihan Seinen rannassa ja Notre Damen katedraalin vieressä. Paikka on vilkkaan kävelykadun varrella, huone piskuinen ja vähän nuhruinen, mutta ranskalainen parveke aukeaa sisäpihalle. Iltaisin ruokien tuoksu leijailee ihanasti sieraimiin ja houkuttelee syömään, mutta kadun melu ei tänne kuulu.
Lämmin ilma yllätti, tänään reilut 20 astetta ja meikällä kaiken mailman neuletakit mukana. Puut ja tulppaanit kukkivat, nurmi vihertää. Täällä ei tarvii kauas lähteä nähtävyyksiä etsimään, kaikkialla on niin paljon katselemista. Epäilyksistä huolimatta ihmiset eivät ole töykeitä, tosin kyllä myönteisempiä Etelä-Ranskassa olivat mutta siellä onkin aina lämmintä ja meri vieressä :)
Tänään kävelimme lähikortteleissa, löysimme Molip-nimisen supermarketin, josta oli tietysti ostettava kuohuviiniä (3€) ja mansikoita 2,50 rasia), kun oli niin halpaa.
Olen haltioissani Seinen rantoja kävellessä ja Notre Damessa jopa minä hiljenin hetkeksi. Guasimodo, ruma rampa kellonsoittajakin oli laskeutunut kellotornistaan ja käyskenteli aurinkoisella pihalla.

Torniin ei vielä menty pitkien jonojen takia, mutta kyllä on tarkoitus ne 422 rappua vielä tällä reissulla kiivetä ihan kuntoilun kannalta. Ehkä. Joka paikkaan on jonot, siihen täytyy vaan asennoitua. Olen rakastunut, jälleen kerran - kaupunkiin.

alituinen rettelöinti pitää kilot kurissa!

Sain lastan eilen pois, vaikkakin sitä on pidettävä vielä pari viikkoa öisin, ettei käsi väännyt nukkuessa. Yksi viidestä k-piikistä on työntynyt luusta ulos sentin verran, sitä seurataan ettei riko ihoa. On helpottunut olo, käsi on tukeva, sormet vähän kömpelöt vielä mutta siitä ne norjistuvat. Käsi on made in Heinola, viimeinen leikkaukseni siellä ja lopputulos loistava, kuten yleensäkin. Ei voi kuin olla kiitollinen, että olen saanut käydä siellä näinkin kauan. On saanut matkan varrella hyviä hoito-ohjeita ja huippuhoitoa. Eräs potilas tuumasi, että Heinolassa lekuri opetti häntä lukemaan omia röntgenkuviaan. Näistä tiedoista voi olla meille vielä monta kertaa elämässä hyötyä.
Vielä yhden mielenosoituksen järjestämme samaan aikaan, kun hallitus antaa oppositiolle vastauksen välikysymykseen reumasairaalasta ja reumahoidon tasosta. Kaikki eduskuntatalolle ke 28.4.klo 12 ja sen jälkeen lehterille kuuntelemaan istuntoa!!. Tapahtuneen jälkeen toivoo ja uskookin, että ihmiset Suomessakin alkaisivat ottaa kantaa korkealla taholla istuvien konnakerhojen toimiin. Ei kaikkeen pidä suostua! Onneksi tätä on jo hieman havaittavissakin, opiskelijat olivat eilen kadulla maksuttoman opiskelun puolesta. Työntekijät lakkoilevat, tosin en tiedä mitä se aiheuttaa tässä taloustilanteessa, mutta ajatuksena hyvä :)
Miettikää ranskalaiset eivät suostu tekemään enempää kuin kuuden tunnin työpäivää. Heillä on ihmisarvonsa eivätkä halua tappaa itseään työllä, kuten suomalaiset. Ja onhan siinä sekin pointti, että työtä riittää useammalle, kun osa tekee kohtuullisen pituista päivää. Fiksut ranskalaiset eivät suostu ylhäältä annettuihin määräyksiin mukisematta:
"Ranskassa kaikkien kansankerrosten jonkinasteiseen liikehdintään voi varautua kaiken aikaa, sillä ranskalaisille vallankumous on samaa kuin briteille kriketti. Ne jotka eivät satu lakkoilemaan, osoittavat mieltään kadulla. Ja ne jotka eivät todella ole hädässä, löytävät kyllä aina jonkin syyn mielenosoitukseen; muuten he ikävystyvät. Jo Coco Chanel varoitti: - Välttäkää ikävystymistä, sillä se lihottaa!" (Helena Petäistö, Ranskalaiset korot)

mielipiteitä ministeristä

Voitteko uskoa, vietän VIIMEISTÄ viikkoa käsi lastassa. Tuntuu omituiselta tämän jälkeen tehdä asioita kahdella kädellä. Syöminen ja tukan peseminen molempia käsiä käyttäen on varmasti ylellisen helppoa. Todennäköisesti roikotan vasenta kättä vanhasta muistista tuossa sivulla.
Lasta pitäisi saada pois viikon päästä maanantaina. VIELÄ en kuitenkaan ole saanut aikaa keskussairaalasta, vaikka paperini ovat Heinolasta lähteneet kaksi viikkoa sitten. Toivotaan että homma hoituu, kuten ministeri Risikko on meille luvannut. Hänen tekemiensä selvitysten mukaan (näkis vaan nekin selvitykset) keskussairaaloissa on valmius ottaa meidät reumasairaalan vanhat potilaat vastaan.

Edelleen olen hyvin hyvin kiukkuinen tapahtuneesta. Mitä enemmän asioita tonkii, löytää kummallisia kytköksiä ja epäilyksiä, minkä takia sairaala päästettiin (tai paremmin sanottuna ajettiin) konkurssiin. Kela lopetti kuntoutusasiakkaiden lähettämisen Reumalle jo viime syksynä. MIKSI, vaikka itse omisti osuuden sairaalasta. RAHAN TAKIA? Miten voi olla mahdollista, että Reuma hävisi kuntoutuspalveluiden kilpailutuksen, vaikka se oli kansaivälisesti laadusta palkittu laitos eikä ollut palveluntarjoajista edes kallein. Haluaisin todellakin nähdä sen pisteytyksen edessäni. Entä miksi Kelan johtajaa Jorma Huuhtasta tutkittiin jo 2007 Punkaharjun kuntoutuslaitoksen lahjusepäilystä? Samainen laitos voitti Reuman emt.pisteytyksessä.
Kyllä on mennyt NIIN usko poliitikkoihin. Samoin usko toimittajiin, koska asiasta vaietaan ja pidetään esillä jotain hel.....n Tiurakohua. Ihan sama vaikka Tiura loikkaisi kuuhun mun puolestani. Ja mieluiten peruspalveluministeri perässä, koska alasajaa koko Suomen terveysjärjestelmää eikä kuuntele äänestäjiä. Tiesittehän että seuraavaksi Risikon "uudistusten" listalla ovat sairaanhoitopiirit. Ministerillä on vakaa aikomus LOPETTAA moiset rahanreijät. Sinne vaan pitkäaikaissairaat terveyskeskuksiin makaamaan ja odottamaan kuolemaa. Hän siirtää vastuun sairaista kunnille, joilla ei todellakaan ole resursseja selvitä nykyisistäkään palveluista. Mutta niinhän systeemi toimii. Aina on joku MUU jolle voi hankalat asiat pallotella. Sääli niitä reumalapsia, joiden paikkakunnalla ei ole kunnollista reumahoitoa eikä -kuntoutusta. Nykyään lapsipotilaita pystytään hoitamaan jos heitä vaan halutaan hoitaa. Ministerimme ei muista heitä, koska hän ajattelee ihmisten sijaan rahaa. Mutta onhan se jo nähty millaiset "säästöt" näistä päätöksistä syntyy.
Tällä hetkellä liikkeellä ei ole ainoastaan vihaisia reumaatikkoja, vaan myös masentuneita ja turhautuneita potilaita, koska heitä ei hoideta missään. Kukaan ei välitä.

Omalla kohdallani uskon asioiden lutviutuvan, koska olen pahapäinen ja jaksan tapella hoidosta. Mutta on paljon ihmisiä, joilla ei ole voimia tähän. Näiden varaan ministeri perustaa "säästönsä". Mulle soitteli eräs vanhempi ihminen, kutsun häntä saarijärven mummoksi. "Tee nyt sinä jotain, kun en jaksa lähteä mielenosoitukseen". Hädissään hän kyseli MITÄ TAPAHTUU. Hänet on aina hoidettu Heinolassa ja hyvin onkin. Viimeisellä kerralla ääni oli muuttunut masentuneeksi. Kasvot olivat alkaneet halvaantua, "stressistä", hän sopersi vaimeasti. Kuuntelin aiemmin niin puheliasta rouvaa järkyttyneenä. Ihminen oli alistettu.

Joskus nainen löytää tärkeimmät ikkunat vasta kun on joutunut lähes hapettomaan tilaan.