24. huhtikuuta 2010
Terkut patonkimaasta
Edellisenä iltana ennen lähtöä tuli ilmoitus, että lentokenttä aukeaa ja pääsemme lähtemään. Matka meni ok, ei ruuhkaa kentällä, muutamia tuhkan takia jumiin jääneitä ihmisiä vielä nukkui penkeillä vilttien alla. Blue1 lento oli puoli tuntia myöhässä, ei enempää. Jopa Pariisin Charles de Gaullesin lentokenttä (vaikka onkin euroopan toiseksi suurin) oli selkeä liikkua ja laukut löytyivät samantien. Otimme kentältä taksin keskustaan n.45€, reilu puoli tuntia.
Hotelli Mont Blanc on latinalaiskorttelissa, ihan Seinen rannassa ja Notre Damen katedraalin vieressä. Paikka on vilkkaan kävelykadun varrella, huone piskuinen ja vähän nuhruinen, mutta ranskalainen parveke aukeaa sisäpihalle. Iltaisin ruokien tuoksu leijailee ihanasti sieraimiin ja houkuttelee syömään, mutta kadun melu ei tänne kuulu.
Lämmin ilma yllätti, tänään reilut 20 astetta ja meikällä kaiken mailman neuletakit mukana. Puut ja tulppaanit kukkivat, nurmi vihertää. Täällä ei tarvii kauas lähteä nähtävyyksiä etsimään, kaikkialla on niin paljon katselemista. Epäilyksistä huolimatta ihmiset eivät ole töykeitä, tosin kyllä myönteisempiä Etelä-Ranskassa olivat mutta siellä onkin aina lämmintä ja meri vieressä :)
Tänään kävelimme lähikortteleissa, löysimme Molip-nimisen supermarketin, josta oli tietysti ostettava kuohuviiniä (3€) ja mansikoita 2,50 rasia), kun oli niin halpaa.
Olen haltioissani Seinen rantoja kävellessä ja Notre Damessa jopa minä hiljenin hetkeksi. Guasimodo, ruma rampa kellonsoittajakin oli laskeutunut kellotornistaan ja käyskenteli aurinkoisella pihalla.
Torniin ei vielä menty pitkien jonojen takia, mutta kyllä on tarkoitus ne 422 rappua vielä tällä reissulla kiivetä ihan kuntoilun kannalta. Ehkä. Joka paikkaan on jonot, siihen täytyy vaan asennoitua. Olen rakastunut, jälleen kerran - kaupunkiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Terveisiä vanhaan kotikaupunkiin!
VastaaPoista