Pariisin kuvat

Pariisin kuvat on nyt lisätty sivun oikean reunan galleriaan. Käykääs katsomassa.

"Kahden vuosituhannen lakkaamaton hengenviljely on luonut niin määräämättömän muhean ruokamullan, että Pariisiin on muodostunut ikäänkuin henkinen tropiikki, joka työntää mitä erilaisinta, värikkäintä, loistavinta kukkaa tai myrkyllisintä loiskasvia; se mikä muualla näyttää ilmihulluudelta, on täällä jollakin tavalla täysin tyylinmukaista."
Matti Kurjensaari Hyvä ja paha Pariisi

Mä haluun et musta tulee isona fláneur!

Jos joku lukijoista on lähdössä matkalle, suosittelen tuota aiemmin mainitsemaani Mondon matkaopasta. Se on vähän erilainen opas, luettelee kylläkin hyviä ruoka-, shoppailu ja biletyspaikkoja, mutta sen lisäksi se tutkailee kaupunkia muun muassa kirjailijan, elokuvafriikin, urheilijan ja lasten silmin. Tavanomaisempien menopaikkojen lisäksi vinkataan taidemessuja, hautausmaita, huokeita hostelleja, herkkupuoteja, kirpputoreja, kangaskauppoja tai hyviä piilopaikkoja! Tietoiskut valaisevat historiaa, Dalai-laman oppeja, viinin juomisen jaloa taitoa tai vaikkapa ajattelua:

"Pariisi on mitä mainioin paikka harjoittaa tätä harvinaista ammattia, jota tehokkuuteen satsaavissa maissa aivan liian vähän arvostetaan. Antikvariaattien hyllyt kallistuvat heidän hengentuotteidensa painosta, ja kahvilassakin heidän puheensa sorisee taukoamatta.
Ajattelijan työ koostuu etupäässä istumisesta pöydän tai punaviinilasin ääressä kyynärpää polviin nojaten, otsa rypyssä kämmeneen tukien.
Ajattelijan ammatissa anteeksi saa kaiken: röyhkeyden, ihmisiä päin kävelyn, epähuolitellun ulkonäön ja asioiden huonon hoitamisen. Eihän voi olettaa, että henkilö, joka käsittelee täyspäiväisesti intensiivisiä ajatuksia, jaksaisi kiinnittää huomiota pikkuasioihin.
Jotkut ajattelijat katsovat tärkeäksi ääneen ajattelun eli ajatusten jakamisen ravintoloissa tai television väittelyohjelmissa. Tavalliset ihmiset kutsuvat tätä toimintaa keskusteluksi. Ajattelijan keskustelukäytökseen ei kuulu niinkään kuuntelu vaan huuto. Omia ajatuksia on puolustettava loppuun asti, vaikka se vaatisi muiden mielipiteiden äänekkään jyräämisen.
On olemassa myös hiljaisia pohdiskelijatyyppejä. Heidän työnsä koostuu puistossa kävelystä ja ajatusten keräilystä. Pohdiskelija pysähtyy (noin kerran tunnissa)ajattelija-asentoon kokoamaan kaikki mietteensä. Iltaisin ja viikonloppuisin hän vaeltelee kaduilla kuten aito fláneur, maleksija. Ammattiajattelija on tietenkin termin kehittäneen runoilija Baudelairen kaltainen poeettinen metropolin kuljeskelija. Tuomittavalta kalskahtavaa vetelehtimisaikaa hänellä on tuskin koskaan."

Mulla on hyvät edellytykset maleksijaksi Pariisiin. Osaan kyllä kävellä päin lyhtypylväitä ja puolustaa painokkaasti omaa kantaani ja olen ehdottomasti suurpiirteinen. Lisäksi rakastan puistoissa maleksimista ja istuskelua mieluiten punaviinipullo repussani. Tämän täytyy olla kutsumus :)

Viimeiset päivät Pariisissa ja näkemiin

Loput päivät hurahtivat tosi nopsaan, ilma viileni ja ripsautti vettäkin. Kipusimme vielä aiemmin luvatut 422 rappusta Notre Damen katedralin torneihin. Vieläkin on reidet kipeenä noustessa kapeita kuluneita kierrerappuja kyttyräselkäisen kellonsoittajan torniin. Pelottavat otukset vartioivat kaupunkia katedraalin korkean tornin kupeessa.
Katuja samoillessa osuimme Chez Mai- nimiseen pieneen ravintolaan (tai pikemminkin kuppilaan). Paikan omistaa 80-vuotias vietnamilainen nainen. Ovi oli lukossa mutta koputeltuani ja kurkittuani ikkunoista sisään Mai tuli avaamaan meille oven pyyhkien käsiään essuun. Hän kutsui meidät sisään, valmisti ihanat kananuudelikeitot ja jälkiruoaksi itse tekemäänsä mantelikakkua. Olin lukenut Mondon matkaoppaasta tuosta paikasta. Oli hienoa tavata iloinen vaatimaton Mai, joka lähettää ansaitsemansa rahat Vietnamiin perustamaansa orpokotiin. Kuppilassaan hän tekee kaiken itse eikä ole kuulemma pitänyt koskaan lomaa. Mai myös asuu siellä ja nukkuu metrin korkuisessa yläkerrassa. Paikka oli täynnä tavaraa eikä sovi siivousintoilijoille mutta ruoka oli herkullista ja olisin syönyt sitä useamminkin. Mai jutteli kovasti vaikkei ymmärtänytkään englantia. Hän näytti valokuvaa, jossa oli keltaisia kukkia. Mai tarkoittaa kukkaa. Kallein annos maksoi vaivaiset 5,50€ ja vieläkin nousee vesi kielelle...
Viimeinen ilta vierähti Champs-Elyseen humussa. Ihmisiä oli valtavasti, Disneykaupassa kaaos ja hienoja autoja ja ihmisiä...nautimme aperitiivin katukuppilassa ja hurautimme metrolla Eiffelin juurelle syömään illallista ja ihailemaan rautarouvan väritulitusta illan pimetessä.
Seuraavana päivänä oli sanottava näkemiin Pariisi, toistaiseksi.

nainen Luxenburgin puistossa

Eilinen käynti musee d'Orsayssa oli huippukiinnostava. Meitsi näki livenä Von Goghin, Renoirin, Monet'n, Cezannen ja lukuisten muiden 1800-luvun taiteilijoiden maalaukset. Tämä museo on hyvä vaihtoehto, jos ei jaksa/viitsi lähteä kiertämään Louvren 20km pitkiä käytäviä. (minä en viitsinyt, kun en osannut päättää mitä osastoja kiertäisin kun en kumminkaan jaksa kiertää kaikkia :)
Orsayn kiersi neljässä tunnissa kahvitaukoineen. Vaihtuvana näyttelynä oli Crime et chatinent (rikos ja rangaistus) - näyttely ranskan verisestä historiasta, vallankumouksista, teloituksista, kidutuksesta. Giljotiinikin oli näytillä. Aika pysäyttävä, mutta vastapainona museon kristallisalit, suuret veistokset ja koko paikka: lasista ja raudasta rakennettu, alunperin vanhasta rautatieasemasta kunnostettu koristeellinen ja valoisa rakennus. Yllärinä löytyi suomalaistenkin maalareiden teoksia, Juho Rissasen "au pilari" (häpeäpuussa tms. 1900) ja Edelfeltin isohko maalaus "Louis Pasteur" (1885) Myös museossa oli "Oopperan aukio" eli Charles Carnierin suunnitteleman Pariisin oopperatalon pienoismalli ja rekvisiittaa sekä läpileikkaus monimutkaisista kulisseista.
Edellä mainitun Edelfeltin kuuluisimpia teoksia on nimeltään "Luxenburgin puistossa" (1887). Vietimme tänään Vapun päivää samaisessa puistossa, jonne hotellilta on muutaman minuutin metromatka. Piknik-eväänä coctail-juustoja, suolakurkkuja, keksejä sekä kylmää olutta kuohuviinin sijaan. En yhtään ihmettele miksi puisto on (ollut kautta aikain) pariisilaisten eniten suosimia:upeita kukkaistutuksia, patsaita ja viheriöitä. Perheille oli suuri leikkipuisto ja lapset uittivat altaassa pieniä värikkäitä purjeveneitä. Aasi kavereineenkin käveli puistossa vastaan.