Löntystelin Väinönkatua jumpalle ja takas. Siivosin. Kirjoitin tekeillä olevan jutun valmiiksi.
Värjäsin tukan. Hiusväripaketissa luki tuhkan vaalea, joten kai tämä nyt sitten on sitä.
-Naisen ikuinen riesa on tukka. Naisen ikuinen riesa on kynnet. Naisen ikuinen riesa on iho. Naisen ikuinen riesa rinnat. Miehet pääsee paljon helpommalla, manasin miehelleni.
- Mmmm..........Miehen ainut riesa on naiset, kuului vastaus.
Pokeri petti.
Otin taas hyllystä esiin Pariisin taideoppaan. Pakenen pakkasta ja edessä olevaa leikkausta Marais'n juutalaiskortteleihin.
Istuin Place des Vosgesille ja mietin menisinkö Musee Carnavaletiin vai musee Picassoon. Vai molempiin.
Kosherpikaruoka, erityisesti falafelit aiheuttavat kirjan mukaan riippuvuutta. Mene ja tiedä.
Siinä sitten istun ja katselen ihmisiä ilman huolen häivää. Ympärillä entisellä suoalueella asui viime vuosituhannen alussa temppeliritareita. Sitten kuningas hajotti veljeskunnan ja poltti sen jäsenet roviolla. Höh.
Mieluummin kuitenkin oon siellä kuin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!