Tässä kuva viime bloggauksessa mainitsemastani savukalasta, hyvin onnistui!
Neljä viikkoa mökillä herran kukkarossa. Etäelämä ei ihan onnistu: jumppari ei vakuuttunut siitä että hoitaisin jumppakäynnit etänä mökiltä käsin :) Ja taas on siunaantunut liikaa "tärkeitä kokouksia" alkuvuoteen.
Loppuviikosta rantaudumme siis takaisin kaupunkiin. On siinä puolensakin. Miltähän tuntuu taas seistä juoksevan suihkun alla, kun moista ei ole moneen viikkoon ollut. Varmaankin taivaalliselta. Ja yöllä luultavasti herään helpottuneena, kun ei tarvii alkaa pukemaan toppahousuja kipaistakseen vessaan.
Ihan kuin kiusaksi tänään paistaa auriko kirkkaammin kuin viikkoihin! Ei tuule piiruakaan. Pihassa risteilee oravan jälkiä ja hiirikarkottimet toimivat moitteettomasti. Hanki tuikkii auringossa. Ja iltaisin tuikkivat oikeat tähdet. Pihapiirissä asusteleva tikkajengi lehahtaa puusta lentoon, kun astun kuistille ihailemaan maisemaa. Pakkasta oli aamulla -18c.
Olen ikihyviksi ihastunut naapurin suureen riiheen, joka seisoo uljaana mökkitien laidassa lenkkipolkuni varrella ja kätkee luullakseni jos jonkinlaista historiaa. No päällepäin näyttäis kyl olevan vain puita ja pari kanoottia siellä. Silti ohi kävellessä aukeaa maisemaa vasten se on kaunis ja salaperäinen ja annan mielikuvitukseni kertoa, että ihan varmaan riiheen liittyy jotain romanttista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!