- Saanko kupin kahvia, kiitos.

Aurinkoinen aamu, isäntä nukkuu vielä. Hipsin keittiöön avaamaan rullaverhoa. Yläkerrasta ei kuulu tavalliseen tapaan tömistelyä. Pihassa aamuisin mekkaloivat koululaisetkin viettävät pääsiäislomaa.
On vetistelyaamu.
Ryöpsähtää itku markkinoille kesken kahvin juonnin.

Annan tulla.
Hyvä että vihdoin pääsee vesi pois silmistä tukkimasta tietä.
Huomenna leikkaukseen.
Ihmeen reippaana olenkin ollut. Tyhjensin kalenteria, vietin aikaa lasten kanssa, leivoin pakkaseen ruokaa toipilasajalle.
Nyt seison muurin edessä. Tai suuren nuotion, jonka yli on huomenna pakko hypätä vaikka kuinka poltaa.
Vesi valuu silmistä aikansa. Lopulta niiskutus vaimenee ja jäljelle jää punainen nenä.
Kaikkein kauhistuttavin ajatus ennalta on avata silmät heräämössä ja todeta, ettei yläniska liiku mihinkään.
Hirveän lopullista.

Leikkaussalissa herääminen ei muutenkaan oo niitä miellyttävimpiä hetkiä: aivot tahmeana nukutuslääkkeistä eikä mitään tajua olinpaikasta.
Ympärillä piipittää jos jonkinlaista laitetta mittaamassa pulssia ja sydänkäyrää. Joku ihmispoloinen huutaa kipulääkettä.
Yhtäkkiä pään yläpuolelle ilmestyy mies, jolla on vihreä paperinen baskeri ja sanoo "Hei, minä olen Matti ja olen sinun hoitajasi. Onko kaikki hyvin? Onko kipuja? Pissattaako?"
Hetken päästä en muista oliko salissa häärivistä hoitajista Matti se vihreätakkinen jolla on valkoinen hattu, vai valkotakkinen jolla on vihreä hattu.
Just kun torkahdan tulee joku taas kysymään onko asento hyvin.
- Antakaa mun nukkua. Mulla on nukutuslääkkeistä krapula. Lopettakaa hössöttäminen.

Yhtä lopulliselta tuntui nilkankin jäykistys. Pelkäsin etukäteen pystynkö enää kävelemään tai pyöräilemään, tai miten onnistuu rappukävely. (No ainakin sain viime kesänä pyöräsakon.) Millaista tulisi herätä kun nilkka onkin lopullisesti jäykkä eikä sitä pysty liikuttamaan?
Eipä tuo tainnut tuntua mitenkään erikoiselta.
Silloin iltapäivä oli pitkällä kun heräsin leikkauksesta viereisen potilaan kuorsaamiseen. Räpistelin silmiä auki. Sain tartuttua paperibaskeria hihasta ja tokkuraisessa mielessä oli vain yksi ainut asia ja mieliteko:
- Tuokaa kahvia ja äkkiä!

"KAI HAUSKAA VITTU SELVINKINPÄIN VOI PITÄÄ!!

Kävin Kirjamessuilla ja mukaan sujahti viisi uutta kirjaa. Kotona huomasin kaikkien liittyvän tavalla tai toisella Ranskaan.
1. Keittokirjojen komeus Ranska Culinaria (paras ostokseni). Jättiopus oli hintaansa nähden edullinen 12€. Minä joka en todellakaan ole mikään kulinaarikokki ahmin tuota kirjaa. Siinä on jaettu Ranska 12:een provinsiin ja esitelty jokaisen alueen ominaiset ruoat, juomat, alueen luonne ja tavat. Nyt tiedän missäpäin maata ja miten tehdään pastista (olen nääs vakavasti ihastunut siihen). Kirjassa on helpohkoja ohjeita. Ehkäpä joskus kokeilen tehdä sipulikeiton uppoleipineen ihan oikeaoppisesti. A-L Härkönen kerran epäili ja kyseenalaisti Ranskaa oikeana kulinaritien maana. Nyt sen ruokahistoriaan tutustuttuani en voi kyllä yhtyä Anna-Leenan kritiikkiin. Maalla on arvokas ruokahistoria, jota viisaalla tavalla vaalitaan vielä nykyäänkin. Ja ylpeänä tuodaan esiin eri alueiden erikoistaitoja. Miksei Suomessa tehdä näin? Meillä on vain ruisleipä ja mistähän sekin muka on kotoisin??

2. Pienempi Bon Appetit- keittokirja - tai paremminkin läpyskä, joka kulkee vaikka repussa mukana mökille. Maksoi antikvariaatissa 4€ (kierrätystä pittää harrastaa).

3. Ranskattaret eivät liho (Mireille Guiliano). Maksoi jotain 3€. Tämän kirjan toinen osa 'Ranskattaren ruokavuosi' osui käteeni alkuvuoden kirja-alessa ja päätin ottaa selvää miten niin ranskalaiset naiset ovat maailman laihimpia. Mitä he muka tekevät toisin kuin minä? No vastauksena he eivät esim. koskaan syö seisovista pöydistä tai buffeteista, tai ainakin välttelevät niitä, koska tilanne on liian hämmentävä. Tai jos he joskus erehtyvät tekemään niin, täytyy muina päivinä kompensoida tämä kömmähdys. Ruokatottumusten lisäksi kirjoissa on hauskoja vinkkejä siitä, kuinka elämän voi ottaa kevyemmin tai jopa nauttia siitä. "Ranskatar ei koskaan aloita päivää juomatta lasillista vettä eikä sipaisematta kaulalleen hiukan parfyymia tai eau-de-toilettea". Ottakaa oppia siskot!

4.Kirja on Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan.(Muutama euro, pokkari) Olen hypistellyt kirjaa aikaisemminkin. Mä kun oon vähän tällanen viherpipertäjä. Osmo on mielenkiintoinen persoonana ja tykkään muutenkin tositarinoista enempi kuin keksityistä juonista. Sopii sadepäivän sohvamatkailuun. En oo vielä aloittanut...

5. Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki, tekijät Pasa ja Atpo. (Muutama euro pokkari). Se on siinä. Pakko hankkia kun luin pari ensimmäistäkin. Sopii erityisesti masispäivään. Lupaan että hetken päästä kikatat kippurassa. Uskaltaispa itekin sanoa asiat joskus noin suoraan, voisi tulla vähemmän väärinkäsityksiä.
Miten tämä liittyy Ranskaan? No kyllähän se vituttaa kun ei pääse Ranskaan tältä seisomalta, HETI!

Esimerkkejä mitkä asiat voi oikeasti vituttaa (ei mitään potuttaa tai ketuttaa, vaan vituttaa!):

-Miehet jotka ostavat vaimolleen äitienpäivälahjan: Hei lettumuna mikkihiiri, mistä lähtien se harppu on ollut sun äiti? Jännä homma että seksielämänne on hiukan laimistunut sitten teinivuosien.

-"Löysin tosi kivan reseptin"-naiset:
Lähestulkoon hermeettiset mittasuhteet saavuttanutta persettäsi katsoessan ei voi kun toivoa, että kyseessä on jotain todella kevyttä.

- Lyhyet, ylipirteät ja hymykuoppaiset naiset: Nähtiin sellanen viimeksi Oulussa ja vitutti. Vituttaa yhä.

- Se kun joku kertoo minkä ikäiset lapset sillä on: "Meillä on 6-, 3- ja 1-vuotiaat..." TURPA KIINNI MAANVAIVA! Ja sukupuolen voit unohtaa saman tien jos sulla on jotain minkä suunnittelit kokevasi.

- Tyypit, jotka on joka paikassa ajoissa: Et vittu tuu tänne etukäteen tärisemään!

- Verkkarien naru joka menee sitä varmemmin umpisolmuun, mitä kovempi hätä.

- Koiravero: Miksei sitä oo vieläkään kuusinkertaistettu?

-Maastopyörät: Menkää nyt helvettiin niitten paskaihmeittennne kanssa. Maastopyörä-nimessä piilee vinkkinsiitä, missä niillä oikeasti kuuluisi polkea. Ei, ei todellakaan ristiin rastiin kireissä pyöräilyhousuissa normaali-ihmisten kaupungissa. Painukaa vittuun!

- Kahvinjuonnistaan kertovat idiootit. Mikä vittu saa teidät luulemaan että jotakuta kiinnostaa montako kuppia sitä menee päivässä?

- Margharita-pizza: Täytteenä tomaattikastiketta. Mitä vittua? TOMAATTIKASTIKETTA! Hei italiaanot, unohtuko jotain?

- se kun on NIIN pajon yhteistä (parisuhteessa): Te molemmat tykkäätte syödä, katsoa telkkaria ja lässyttää. Todennäköisesti eroatte pian.

-Miehen rooli häissä: "Joo mun sulho maksaa laskun, kun eitä kuitenkaan oikeesti kiinnosta niitä häitä suunnitella. Meillä tämä ainakin TOIMII tämä järjestely mainiosti <3 Meillä toimii väkivalta.

-Kaveripariskunnat jotka raahaa lapsensa kaikkialle: On sitten viimeinen kerta kun teitä kutsutaan enää mihinkään!

- Se kun joku koittaa selittää sulle uniaan: Joo-o. Ne on vitun sekavaa paskaa. Ei kiinnosta. Ja ei, en halua arvuutella , mitä se ehkä tarkoitti tai ei tarkoittanut.

Hauskaa päivää kaikille :)