- Saanko kupin kahvia, kiitos.

Aurinkoinen aamu, isäntä nukkuu vielä. Hipsin keittiöön avaamaan rullaverhoa. Yläkerrasta ei kuulu tavalliseen tapaan tömistelyä. Pihassa aamuisin mekkaloivat koululaisetkin viettävät pääsiäislomaa.
On vetistelyaamu.
Ryöpsähtää itku markkinoille kesken kahvin juonnin.

Annan tulla.
Hyvä että vihdoin pääsee vesi pois silmistä tukkimasta tietä.
Huomenna leikkaukseen.
Ihmeen reippaana olenkin ollut. Tyhjensin kalenteria, vietin aikaa lasten kanssa, leivoin pakkaseen ruokaa toipilasajalle.
Nyt seison muurin edessä. Tai suuren nuotion, jonka yli on huomenna pakko hypätä vaikka kuinka poltaa.
Vesi valuu silmistä aikansa. Lopulta niiskutus vaimenee ja jäljelle jää punainen nenä.
Kaikkein kauhistuttavin ajatus ennalta on avata silmät heräämössä ja todeta, ettei yläniska liiku mihinkään.
Hirveän lopullista.

Leikkaussalissa herääminen ei muutenkaan oo niitä miellyttävimpiä hetkiä: aivot tahmeana nukutuslääkkeistä eikä mitään tajua olinpaikasta.
Ympärillä piipittää jos jonkinlaista laitetta mittaamassa pulssia ja sydänkäyrää. Joku ihmispoloinen huutaa kipulääkettä.
Yhtäkkiä pään yläpuolelle ilmestyy mies, jolla on vihreä paperinen baskeri ja sanoo "Hei, minä olen Matti ja olen sinun hoitajasi. Onko kaikki hyvin? Onko kipuja? Pissattaako?"
Hetken päästä en muista oliko salissa häärivistä hoitajista Matti se vihreätakkinen jolla on valkoinen hattu, vai valkotakkinen jolla on vihreä hattu.
Just kun torkahdan tulee joku taas kysymään onko asento hyvin.
- Antakaa mun nukkua. Mulla on nukutuslääkkeistä krapula. Lopettakaa hössöttäminen.

Yhtä lopulliselta tuntui nilkankin jäykistys. Pelkäsin etukäteen pystynkö enää kävelemään tai pyöräilemään, tai miten onnistuu rappukävely. (No ainakin sain viime kesänä pyöräsakon.) Millaista tulisi herätä kun nilkka onkin lopullisesti jäykkä eikä sitä pysty liikuttamaan?
Eipä tuo tainnut tuntua mitenkään erikoiselta.
Silloin iltapäivä oli pitkällä kun heräsin leikkauksesta viereisen potilaan kuorsaamiseen. Räpistelin silmiä auki. Sain tartuttua paperibaskeria hihasta ja tokkuraisessa mielessä oli vain yksi ainut asia ja mieliteko:
- Tuokaa kahvia ja äkkiä!