mummo ja keinutuoli

Olin siivoustalkoissa entraamassa siskon ja äidin kanssa jälkimmäisen tulevaa asuntoa. Kävipä siellä pieni Aapo apulainenkin auttamassa mummoa.
Läksimme matkaan mopein ja siivousrätein varustautuneina, kuten asiaan kuuluu. Tehtävänä oli myös eteisen seinien maalaaminen ja tarkoitus oli käydä homman valmistuttua syömässä tapaksia.
Mummo otti uuden asunnon haltuun ikkunanpesurätin kanssa, minä ja sisko jynssäsimme kylppäriä puhtaaksi.
- Täytyy saada ensin kiukku päälle, että pääsee kunnolla vauhtiin, tuumaa sisko ja manaa edellistä hunsvottiasukasta joka on jättänyt kaiken ihan paskaiseksi.
Mummo kuuntelee tyynenä kun suunnittelemme asunnon tulevaa sisustusta ja vetelee ikkunalastaa riuskin vedoin ylhäältä alas.
- Sitä vanhaa kirjahyllyä et sitten tänne raahaa, vaan annat sen kierrätyskeskukseen, opastamme siskon kanssa yhteen ääneen.
- No kyllä minä ajattelin yhden osan siitä tuoda...yrittää mummo väliin.
- ET VARMAAN TUO, se on ihan hirveen pinttynyt.

Mummo on päässyt elokuun alusta vihdoin eläkkeelle ja nyt on muutto edessä. Hamstraaja kun on, niin tavaraa on kertynyt hirveät määrät. Tietyn sukupolven ihmisenä mitään ei malta heittää pois, ei edes rikkinäistä.
Nyt on kuitenkin pakko. Asunto on pieni. Mutta siinä on sauna.
Siivous- ja maalausurakka alkaa valmistua. Päätämme unohtaa tapakset ja tilata tuontipizzaa. Silitän verhoja valmiiksi sillä aikaa kun sisko maalaa eteisen seinää ja kiroilee. Verhot löytyvät yhteisymmärryksessä, koska minä saan päättää mitkä tulee mihinkin. Mummo ripustaa ohjeen mukaan oikean verhon oikeaan huoneeseen.
- Mitäs sä tähän ajattelit laittaa? Sisko osoittaa olohuoneen seinämää.
- No tähän sohva ja lipaston kaapit ja tuohon ruokapöytä. Niin ja tähän keinutuoli, mummo kertoo tyytyväisen näköisenä.
- Älä sitä keinutuolia tuo, se on ruman värinen, sanon.
- Niin ja vie ihan liikaa tilaa, tulee ahdasta, säestää sisko.
Mummo saa tarpeekdeen oltuaan hissukseen koko päivän ja kuunneltuaan jälkikasvuaan.
- Kai minä nyt ite saan päättää miten asuntoni sisustan, en nyt niin dementikko vielä ole!
Katsomme siskon kanssa toisiamme.
Todellinen muuttorytinä on edessäpäin ja keinutuolin kohtalo auki. Se on valkoinen ja puinen ja päällystetty sinisellä nukkavierulla kohokankaalla. Eikä sovi yhtään muun sisustuksen kanssa.
Paljosta tavarasta mummon on pitänyt jo luopua, ja monta autokuormallista on viety tavaraa kierrätykseen. Tulee uudet naapurit ja kaupat ja bussipysäkit.
Sentään jotain rajaa vaihtelullakin.