Tuolin uusi elämä

Tässä uusi hieno tuoli jonka siskoni entisöi. Kelpaa siinä telkkua kattella. Ja tuo väri on kyllä hyvä koska meitsillä on tapana läikytellä kahvia....:)

ruohosipulimättäitä ja ja raparperibisnestä

Meillä on täällä mökillä ihana villiintynyt pelto, jossa kasvaa kaikenlaista. Ja aina loppukesästä se peittyy miehen mittaiseen rikkaruohoon. Toistaiseksi kasvusto on vielä matalaa ja yks päivä löysin heinien seasta pari uutta ruohosipulipuskaa, jossa kasvoi pitkiä kauniita ruohosipuleita. Laitan niitä joka paikkaan, keittoon, munakkaaseen ja saksin leivän päälle. Mitkä määrät lehtivihreää vahvistaman verta! Nyt päätin että tämä pelto laitetaan jonkinlaiseen ruotuun. Aikasemmin herukka- ja ympäri peltoa levinneiden vadelmapuskien luo tuskin on päässyt (huonoilla nilkoilla) heinän läpi. Niitä on hoidettu joskus silloin kun isäntä oli pikkupoika. Nyt siellä kulkee siistejä polkuja ja oksia on saksittu. Eipä ole ennen tullut harrastettua maisemanhoitoa mutta kerta ensimmäinenkin. Joku vois sanoa että tämä on selkeä merkki siitä että keski-ikä (tai joku muu höperyys taas) lähestyy. Toinen tämän kauden ihanuus on raparperi. Ei oo pitkäkään kun jouduin ostamaan jokakesäiset raparperit torilta kalliilla hinnalla ja sieluun sattui. Koskaan en raaskinut ostaa niin paljoa kun olisin voinut sitä syödä. Nyt julmettuja varsia kasvaa takapihalla pilvin pimein. En raaskis pistää yhtäkään oksaa hukkaan. On tehty kiisseliä, puuroa, hilloa, piirakkaa. Hätäpäissäni jo suunnittelen et jos keittäis maijalla kaikki mehuiksi tai jotain. Tai menis Kuokkalan torille myymään niitä parilla eurolla nippu. Hirmu bisneksiä tekisin siellä. Tähän saakka mun lempiyrtiini on ollut ehdottomasti tilli. Nyt uudehko tuttavuus on tänä kesänä timjami. Oon ihan rakastunut ja hurahtanut sen tuoksuun ja makuun. Pienet alut on jo yrttipellossa kasvamassa ja nähtäväksi jää saadaanko satoa. Timjamin maku muistuttaa bouguet garnista ja Pariisista you know... Bloggeri haluaa näemmä edelleen laittaa rivit ihan omaan järjetykseensä. Olkoon niin.

kun tekee aina samoja asioita...

...saa sitä mitä on aina ennenkin saanut. Tai toisinpäin: Jos haluaa jotain uutta täytyy tehdä erilaisia asioita kuin ennen. Näin kertoo elämäntapaopas. Oon tehnyt tällä viikolla asioita joita en koskaan ennen, kuten hoitanut villiintyneitä heinittyneitä marjapuskia ja käyttänyt oksasaksia. Ja pessyt ihan ite oman autoni ensimmäisen kerran viiteen vuoteen! Saa nähdä mitä uutta tästä seuraa! (palvelu on pelannut tähän saakka, ehkä joudun nyt pesemään sen tästäkin eteenpäin :) Ystäväni mutisee että tarttis muuttaa jotenkin elämäänsä. Esitän hänelle heti hyvän idean..."Ala tehdä sitä ja sitä". Mutta hänpä ei tarkoitakaan mitään toimintaa, vaan että muuttais pelkästään ajatuksia. "Häh, kysyn". Funtsin tätä myöhemmin. En kyllä usko tuohon. Ajatuksia voi kyllä muuttaa esim. tietoisesti pysäyttää negatiiviset tunteensa ja miettiä myönteisiä, mutta ei se pelkästään kovin pitkälle johda. Kyllä teot ratkaisee. Mielenkiinnolla odotan miten kamulleni käy. Jos se onnistuu, alan heti kokeilla minäkin, laiska kun olen! Siihen saakka jatkan konkretiaa ja etsin uusia ihmisiä, paikkoja ja tekoja joita voi tehdä...Kasvatan herneen versoja (huom. versoja, en edes yritä kasvattaa kokonaisia herneitä), kokeilen bataattiperunamuusia, menen ystävän kutsuille vaikken tunne sieltä ketään ja luen elämäntapaoppaita. Ja luultavasti pesen autoni itse.

Isännän töitä:

Emännän töitä:

juttua pukkaa

Aamukuudelta aurinko tekee puiden varjot pitkiksi ja järven pinta väräjää niin hennosti että tuskin huomaa. Varis kraakkuu kuusen latvassa keikkuen. Se himoitsee kuistin pöydältä herneen versojani. Yritän tallentaa aamu-usvaa kameralle. Jo viikko on vierähtänyt mökillä kirjoitellessa. Harva se päivä työskentelyn katkaisee joku pakollinen meno kaupungissa. Aina on saatava uudelleen kiinni ajatuksen päästä. Tänään ilmestyy Matkalehden kesän tuplanumero, jossa on juttuni Punkaharjulta. Innoissani luen miltä juttu näyttää valmiina, kuinka kuvat on sijoiteltu ym. Kipaiskaahan kittarille lehteä ostamaan! www.matkalehti.fi

kirvojen karkoitusta mökillä

Kaikkien reissujen ja retkien jälkeen olen vihdoinkin herran huomassa mökillä :) Kimpsujen ja kampsujen, ruokien ja reppujen kanssa tullessa täällä oli vastassa +10-asteinen kosteahko mökki. Tikanpoika juoksi vikkelään ylemmäs puuhun ihmisiä karkuun ja pari joutsenta tarkkailee tilannetta vähän loitommalla. Viime vuotinen luomuruohosipuli kurkottaa terhakkana kohti korkeuksia ja appiukon perunamaa pellon laidassa lupaa satoa tänäkin kesänä. Vanha villirucola pilkistää mullan alta ja tänä aamuna maahan löysi tiensä myös kaupasta ostettu rucolaruukku. Tosin sitten luin netistä, että ne ovat kirvojen ja kirppojen herkkuruokaa, joten täytyy yrittää peittää kasvit harsolla tai jollain. Ekat makkarat takassa on paistettu ja jokavuotinen päätös "tänä-kesänä-en-kyllä-syö-paljoa-makkaraa-vaan pelkkiä-kasviksia" on tehty. Siispä sitä harsoa etsimään. Nyt alkaa virallisesti KESÄ! ps.jos teksti hyppii tai näyttää kummalliselta, syynä on bloggerin muuttunut ulkomuoto jota en osaa käyttää...ei esim. anna tehdä rivinvälejä vaan teksti tulee yhteen pötköön. hitto.

Hyvinvointiseminaaria Tukholmassa

Toukokuun loppupuoliskolla.

Hyvää ruokaa ja rantaelämää Turkissa

Toukokuun alkupuoliskolla.