ruohosipulimättäitä ja ja raparperibisnestä

Meillä on täällä mökillä ihana villiintynyt pelto, jossa kasvaa kaikenlaista. Ja aina loppukesästä se peittyy miehen mittaiseen rikkaruohoon. Toistaiseksi kasvusto on vielä matalaa ja yks päivä löysin heinien seasta pari uutta ruohosipulipuskaa, jossa kasvoi pitkiä kauniita ruohosipuleita. Laitan niitä joka paikkaan, keittoon, munakkaaseen ja saksin leivän päälle. Mitkä määrät lehtivihreää vahvistaman verta! Nyt päätin että tämä pelto laitetaan jonkinlaiseen ruotuun. Aikasemmin herukka- ja ympäri peltoa levinneiden vadelmapuskien luo tuskin on päässyt (huonoilla nilkoilla) heinän läpi. Niitä on hoidettu joskus silloin kun isäntä oli pikkupoika. Nyt siellä kulkee siistejä polkuja ja oksia on saksittu. Eipä ole ennen tullut harrastettua maisemanhoitoa mutta kerta ensimmäinenkin. Joku vois sanoa että tämä on selkeä merkki siitä että keski-ikä (tai joku muu höperyys taas) lähestyy. Toinen tämän kauden ihanuus on raparperi. Ei oo pitkäkään kun jouduin ostamaan jokakesäiset raparperit torilta kalliilla hinnalla ja sieluun sattui. Koskaan en raaskinut ostaa niin paljoa kun olisin voinut sitä syödä. Nyt julmettuja varsia kasvaa takapihalla pilvin pimein. En raaskis pistää yhtäkään oksaa hukkaan. On tehty kiisseliä, puuroa, hilloa, piirakkaa. Hätäpäissäni jo suunnittelen et jos keittäis maijalla kaikki mehuiksi tai jotain. Tai menis Kuokkalan torille myymään niitä parilla eurolla nippu. Hirmu bisneksiä tekisin siellä. Tähän saakka mun lempiyrtiini on ollut ehdottomasti tilli. Nyt uudehko tuttavuus on tänä kesänä timjami. Oon ihan rakastunut ja hurahtanut sen tuoksuun ja makuun. Pienet alut on jo yrttipellossa kasvamassa ja nähtäväksi jää saadaanko satoa. Timjamin maku muistuttaa bouguet garnista ja Pariisista you know... Bloggeri haluaa näemmä edelleen laittaa rivit ihan omaan järjetykseensä. Olkoon niin.