flyereita ja ihmispyramideja

Vihdoinkin tämä cheerleading-harrastus aukesi meitsillekin.
Olen parisen vuotta ilolla seurannut nuoren tytön cheerleading-harrastusta. Sen täytyy olla kivaa, kun harkkoihin jaksaa lähteä tuommosella motivaatiolla joskus neljästikin viikossa.
Tyttö ihan suuttui, kun menin kysymään että meetsä sitten johkin Jypin peliin hurraamaan. En kuulemma tajuu mistään mitään.
- No selitä mulle.
Tämä hänen juttunsa on kilpacheerleadingia, joka on eri asia kun ne tanssijat kisakatsomoissa. Se on ihan oikea urheilulaji siinä missä telinevoimistelu tai taitoluistelukin. Selvä.
No ainakin tuossa kunto paranee kohisten huomaan, kun tyttö harjoittelee liikkeitä kotona olkkarin lattialla, lomareissulla ja opettajan mukaan pomppaa ajatuksissaan pulpetistakin hyppelemään.
Tänä viikonloppuna Jyväskyläsn SM-kisakarsinnoissa pääsin viimein livenä seuraamaan mitä tämä cheeppaus todella on.
Kylmät väreet kulki aaltoina käsivarsia pitkin selkään ja välillä piti melkein peittää silmät käsillä.

Akrobatiaa, ilmahyppyjä ja ihmispyramideja. Stuntteja jossa 2-5:n ryhmä nostaa tai heittää yhden tai useamman ihmisen eri tavoin ilmaan. Ja basket tosseja (tämän googlasin :), jossa tämä ilmassa lentäjä tekee vielä jonkun liikkeen. Kuperkeikkoja, volttisarjoja ja monelle mutkalle menemistä. No huh huh.
Yleisö katseli touhua henkeään pidätellen. Paitsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, esittäjillä oli tosi hyvä joukkuefiilis. Vaatii aikamoista keskittymiskykyä, notkeutta, hyvää kuntoa ja lihasvoimaa yltää tuommosiin temppuihin. Mua jännitti varmana enemmän kun tyttöä itseään, mutta enimmästä jännityksestä päästyä näyttävistä esityksistä tosiaan nautti.
Tämä on kuulemma maailman kolmanneksi vaarallisin urheilulaji, ettäs tiedän.
No sepäs kummasti rauhoitti.

vähän tervettä järkeä

Melko tarkkaan tasan kolme kuukautta sitten alkoi ranskattaren laihdutuskuurini.
Olen yrittänyt keskittyä pienin askelin tapojeni muuttamiseen vaakalla hyppelyn sijaan. Se on vaikeaa kuten arvata saattaa. Elämän tuoksinassa ei aina jaksa huomioida mitä tulee nielleeksi eikä muista ennakoida tulevaa nälkää. Ranskattaren laihdutusoppaan mukaan huonoissa ruokailu- ja juomistottumuksissa onkin puolet silkkaa huolimattomuutta. Emme keskity makuihin emmekä todella nauti herkuista vaan menemme helposti liiallisuuksiin.
Mutta kuten sanotaan, kaikki on mahdollista. Mahdottoman saavuttaminen vie vain vähän enemmän aikaa :)
Ns. trimmausvaiheeni suurin saavutus on ollut, että arkiliikunta on lisääntynyt. Teen todellakin vähintään 20 minuuttia kestävän kävelylenkin joka ikinen päivä. Ja enemmänkin. Tämän syksyn tulen aina muistamaan sauvakävelystä, sauvakävelystä, sauvakävelystä ja kävelystä ilman sauvoja. Sekä luonnon jogurtista, piimästä, vesikannuista pöydällä muistuttamassa, että pitää juoda.
Monista häiriköistä vaikeinta on pidättäytyä salmiakista. Kaiken lisäksi joku kuulkaa kantaa sitä meidän kaappiin. Aina kun pussi on tyhjä, ilmestyy tilalle uusi tuoretta pehmeää mustaa ihanuutta sisältävä punainen rapiseva pakkaus. Eikä mikään koskaan lohduta niin paljon, kun tämä halvatun musta herkku kitalakea vasten marraskuisena iltana vällyn hämärässä sateen piiskatessa julmasti ikkunaa.
Mutta emme juutu tähän. Vaan keskitymme tulevaan koska olemme matkalla eteenpäin. Vielä on varaa tehdä hienosäätöä, jättää pois jotain pientä ja kokeilla miten vähästä tulee kylläiseksi. Ja aina ei ole pakko löräyttää kermapurkillista uunilohen sekaan.
Ja jos vertaa alkutilanteeseen niin kyllähän sitä on nyt jo paljon tietoisempi siitä mitä suuhunsa laittaa. Täytyy vain vielä harjoitella lisää. Ranskalaiset naiset ehkä paremmin oppivat tämän ”itsesäätelyn” jo kotoa gastronomisen kulttuurinsa ansiosta, ja ovat siksi maailman laihimpia.

Eli asia numero yksi: nestemäiset aseet eli vesi. Ei virvoitusjuomia, sokerisia tuoremehua eikä liikaa kahvia ja teetä, koska kofeiinin takia ne poistavat vettä. Guilliano väittää jopa, että jos juo tarpeeksi vettä on lähes mahdotonta olla ylipainoinen. Ajatella miten helppoa!

Kaksi: Tee muutoksia hitaasti mutta varmasti. Valmista ruokasi itse (valmisruokien sijaan), syö se hitaasti, maistellen makuja ja aromeja rituaalinomaisen tankkauksen sijaan.

Kolme: liiku. Käytä kaikki arkiliikunta hyödyksi. Ja kierrä hissit kaukaa. Jos asut kaukana työpaikasta, kävele osan matkaa. Pidä mielessä lopullinen tavoite eli sellainen olo jossa tuntee viihtyvänsä.

Neljä: Itseään pitää palkita, koska puute on epäonnistumisen äiti. On se sitten voisarvi, sulkaata tai lasi viiniä, niin ainut tapa päästä irti kiusauksesta on langeta siihen. Kunhan pysyy kohtuudessa.
Meitsi tilaa hyvällä omalla tunnolla viikonloppuna pitakebabin. Ja sunnuntaina palaa takaisin ruotuun.

Kävin hammaslääkärillä, joka antoi lähetteen röntgeniin ja kuvien kanssa erikoishammaslääkärille, jota jonotin puolitosta vuotta, joka levitteli käsiään ja antoi lähetteen leukakirurgille, joita oli kaksi, josta poiki kaksi lähetettä, purentalääkärille, joka sanoi että olisi pitänyt tulla aikaisemmin sekä keuhkolääkärille, jonka takia vietin yön elektrodipiuhoissa, pulssimittareissa ja happiviiksissä, jossa ei todettu mitään poikkeavaa.