kaipuun täyttämistä

Moni sanoo, ettei keväällä kaipaa täältä mihinkään, kun valon määrä lisääntyy ja ilma koko ajan lämpenee. Nautin toki auringosta, mutta ranskakaipuuseen tarvitaan muutakin.

ALKUUN ensiavuksi käy aiheeseen liittyvät ohjelmat; Näin teet ranskaruokaa tai vaikka pariisi-aiheisia youtubevideoita (näkyvät hienosti telkasta).
Kiihkon yltyessä KAIKKI Ranskaan ja Pariisiin liittyvät kirjat käyvät olivat ne sitten hömppäpokkareita, matka- ja ruokaoppaita tai mitä vaan. Yks päivä havahduin kuulkaa tutkimassa sohvan nurkassa Pariisin kartta-aiheista servettiä vaikka kuinka kauan.
Tämä on jo vakavaa.
Netti on myös paha. Moni suomalainen pitää Ranskassa asuessaan päiväkirjaa internetissä. Lempparini on Rajamäen Rykmentti-niminen blogi. Yksinhuoltaja äiti joka asuu Pariisissa neljän lapsensa kanssa, pitää sekatavarakauppaa jossain keskikaupungin ulkopuolella ja kirjoittaa ah niin lyhyesti ja ytimekkäästi arkisesta käsityöläisen elämästään. Hänen elämässään ei oikeastaan ole mitään erityistä ja just siksi se on kiinnostava. (koska Pariisissa asuminen on erityistä). Yhtään ei satu niskoihin (paitsi seur.aamuna) kun vaivun tuntikausiksi blogien syövereihin.

SITTEMMIN koen parhaan leffakokemuksen pitkään aikaan: Les Misérablesin (suom.Kurjat)
Ensinäkin virkistävää vaihtelua katsoa vaihteeksi elokuvamusikaalia. Ja juoni oli juuri niin hyvä kun se on tunnettukin. Alun perin Notre Damen kellonsoittajan tekijän eli ranskalaisen Viktor Hugon käsialaa. Kertomus on 1800-luvun Pariisin syrjäytyneistä, epäoikeudenmukaisuudesta, barrikadeista ja niiden verisestä tukahduttamisesta, mutta myös rakkaudesta ja toivosta. Kunnon tarina sanoisin.

VIHDOIN haikeus kanavoituu lehtijutun tekemiseen, arvaa kyllä mistä aiheesta. Alun perin piti tehdä siitä ihan yksinkertainen. Semmonen Top10- tyyppinen. Mutta kyllä otti koville jostain syystä. Oma kirjoitustila on sittenkin vielä hakusessa ja muut asiat vaivaavat keskittymistä. Tauko juttujen kirjoittelustakaan ei ole hyväksi. Aloittaminen on vaikeaa ja niin edelleen (sama se on tässä blogissa). Mutta tein sen.

TÄNÄÄN katselen parvekkeen ikkunasta auringonnousua. Heräsin jo kuudelta, valo tosiaan vaikuttaa oudosti. Rauhalahden piipun savu nousee kiehkurana pystyyn ja Puistokadulla liikkuu vain muutama pyöräilijä kun on sunnuntai. On tyyntä ja lämmintä. Aamu näyttää jotenkin erilaiselta.
Matka on nyt varattu!