Mnää en ymmär lainkka!

Terveisiä Raumalta. Vähän syvempi katsaus Raumaan ja yllätys, siellä on paljon muutakin kuin Unescon perintökohde vanhan kaupunkinsa ansiosta.
Poroholman lomakeskuksesta löytyy kaikki tarvittava, monenlaista ravintolaa, ruokaa, karaokea, mikä meitsille on tärkein. Sitten suppailua, vaijerivesihiihtoa, kesäteatteria ja ihan tarpeeksi kaikkea mitä täyspäinen immeinen nyt tarvitsee. Auringonlaskuja...
Aukustin ravintolan kotilounas on testattava: päivittäin vaihtuvan ruoan lisäksi tarjolla buffetpöydässä on aina kalakeittoa ja raumalaista perinneruokaa lapskoussia.



Merimuseossa vasta iski oikeasti tietoisuuteen Rauman merkitys: Jo vuonna 1579 antoi Kustaa Vaasa käskyn perustaa tänne Kruunun laivanveistämön. Siitä saakka täällä on laivoja rannettu ja 1800-luvulla niitä alettiin tehdä myyntiin.

Merimuseo sijaitsee hienossa vanhassa rakennuksessa, joka itessään on jo näkemisen arvoinen ja jossa aiemmin on toiminut merikoulu. Toisen kerroksen simulaattorilla voi ohjastaa suurta valtamerialusta ja eihän sieltä meinannut malttaa lähteä pois!

Vanhan kaupungin laidalla seisoo keskiaikainen Pyhän Ristin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin jo 1440. Koska keskiaikaiset kirkot olivat lähinnä hautakirkkoja, on tuonkin lattian alle ns.multahautoihin laskettu vainajia. Viimeisin tosin 1700-luvulla mutta silti - aika hyytävää.
Syvänrauman satamaan kulkee kivat pyöräreitit ohi rantojen ja kallioiden, metsäpolkuja pitkin. Vastaan voi tosin tulla kaikkea miehistä kanadanhanhiin. Raumalta lähtiessä jää sellainen tunne, ettei ehtinyt nähdä läheskään kaikkea osittain sateisen sään takia.

Viisaiden raumalaisten päättäjien ansiosta Raumanmeren juhannus palasi ohjelmistoon tänä vuonna. Ja puheliaiden vieraanvaraisten kaupunkilaisten vuoksi varmasti palaan minäkin. Mutta yhtä vain en ymmärrä: Rauman giäl on vähän kuultuna ihan hauskaa. Mutta kun sitä on nähtävyyksien esittelytauluissa, matkailulehdissä, museo-opasteissa ja sitä viäl kaik puhuva, niin vaikeaksi menee. Ymmärtäminen meinaan.

Kaikista kivointa ol Kaskisissa!

Neljä päivää pohjalaisessa rannikkopitäjässä, jota myös Suomen pienemmäksi kaupungiksi kutsutaan. Ja nämä hetket menivät heittämällä tämän kesän ykköseksi. Kalarantapäivillä tutustuttiin paikallisiin kadunmiehiin ja taitajiin. Kalabaarista loppuivat ensin lautaset ja sitten soppa, niin hyvää se oli. Mutta soitto ja tanssi senkun jatkui!


Ahti kertoi tyytyväisenä asuneensa Kaskisissa jo 22-vuotiaasta asti. Kun vaimokin kerta löytyi ihan vierestä Närpiöstä.


Blandtin talon puutarhasta löytyi ihana inspiroiva yrttimaa. Viereinen savenvalajan piha ja paja olivat saviparatiisi!




Leirntäalueen saunaranta, meri, nuotioruokaa ja elämästä nautiskelua sopivan simppelissä mittasuhteissa. Lisänä mukavat ihmiset. Siinä on jotain niin oikeaa.

Rääkiä ja savukalaa Merikarvialla

Ruskea kalastusalus putputtaa lähellä rantaa kohti avomerta kirkuva lokkiparvi perässään. Illalla campingissä voi seurata joutsenperheen pulikointia vastatuuleen. Merikarvialla kerrotaan olevan 100 aurinkoista päivää vuodessa enemmän kuin muualla.


Viereisessä Krookin kalasatamassa miehet asettelevat päivän saalista piikin nokkaan savustusta varten:
"Tätä työtä ei varmasti ole kukaan toinen Suomessa tehnyt niin paljoa kuin me ollaan." Savusilakat lähtevät kohta matkaan moniin Suomen ruokapöytiin. Mutta me ostetaan savusiikaa ja lohta lounaaksi samantien.



Mukava nuori Aino toimii oppaana paikallisissa museoissa, esittelee meille näyttelyitä ja kertoo Rääkikalastuksesta. Rääkipyynti eli ajoverkkokalastus oli suosittua näillä seuduin 1800-luvun lopulta aina 1980-luvulle. Siinä jopa kilometrin pituinen pyöreäpantainen verkko laskettiin illalla isosta rääkipaatista mereen. Ja aamulla saalis nostettiin ylös.





Merikarvialta löytyy myös mahtipontinen kirkko, jonka juuret juontavat jo katoliselta Pyhän Birgitan ajoilta.1600-luvulla paikalla toimi kalastajain kirkko ja myöhemmin 1700-luvulla se oli kuningatar Sofia Magdalenan nimikkokirkkona.
Nykyään istumapaikkoja on peräti 2400 hengelle ja se on Suomen toiseksi suurin puukirkko. Esillä on puuveistoksia ja kristallikruunuja sekä alttaritaulu noilta kaukaisilta ajoilta.






Vielä erikonen käyntikohde on Pyttymuseo, jossa paikallinen opas kertoo seikkaperäisesti puuastioiden ja kalatynnyreiden valmistuksesta ajalta ennen muovia.


Näitä pieniä pitäjiä kiertäessä on silkka ilo huomata, kuinka perinteitä ja kulttuuria vaalitaan, työtä ja teollisuutta on edelleenkin tallella ja erityisesti näissä rannikkokunnissa elämä yritteliästä, mutta ei tippaakaan ryppyotsaista!

Jättiläisen jäljillä - Killinkoskella

Muinoin Killi-niminen jättiläinen asui nykyisen Virtain kylän läheisellä vuorella, josta se tarkkaili ympäristöään. Kerran se näki vaaran uhkaavan valtakuntaansa. Hävittääkseen vihollisensa,jättiläinen repäisi irti oman kotivuorensa huipun ja sinkosi sen vihollisensa päälle. Patoutuneiden vesimassojen syöksyessä kohti Etelää syntyi Killinkoski. Jättiläisen sanotaan symbolisoivan jääkautta ja vihollisen aurinkoa.

Wanha tehdasmiljöö

Vanha tehdasalue on valittu merkittäväksi kulttuurikohteeksi ja ihan syystä. Siellä on ihan hirveästi nähtävää.

Vanhan tehtaan historiaa ja kutomakoneita monilta vuosikymmeniltä....



Kamerataivas eli kaikkea valokuvaukseen liittyvää härpäkettä....




Retrokampaamo...



Lelunäyttely...oi mitä ihania muistoja!



Ja opetustarvikenäyttely, vanhaa palotarvikekalustoa ja muuta tarpeellista....

Sekä iso iso kirppari vanhassa tehdashallissa ja toinen samanlainen heti perään ja kirjakirppis....

Pisteeksi iin päälle tietysti tänä päivänäkin toimiva nauhatehdas, sen tehtaanmyymälä, Killin taidegalleria ja kahvila - kaikkine rappusineen. Killinkoski is killing me!

Keskellä ei mitään - Multia

Kaukana kaikesta metsän keskeltä löytyy paratiisi, jossa on kaikki tarvittava, muttei mitään liikaa. Järvi ja tynnyrisauna, laavu makkaran paistoon ja tarpeeksi puita.

No totuuden nimissä kyllä täältä muutakin löytyy. Hyvä Sinervän leirintäalue, joka on tänä vuonna uudistunut. Kausipaikkalaisia ja meitä satunnaisia matkaajia ihmettelemässä, miten tällasia paikkoja vielä löytyy. Veneitä voi lainata ilmaiseksi koska vaan ja talkkari pitää asukkaista huolta. Tyylikkäässä Sinikan kuppilassa saa syödä lounasta vaikka palmun alla. Ruoan päälle polkasee kilometrin päähän Multian kylälle katselemaan nähtävyyksiä.
Pienellä torilla syödään multialaisia mansikoita ja kuunnellaan haitarimusiikkia. Sitten piipahdetaan paikallisten suosituksesta legendaariseen Korsu-baariin, jota Lotat pitivät jo sodan akana ja kirpparille, jossa mikään ei maksa mitään. Kunnantuvalta voi ostaa monenlaista kotiinviemistä.
Multian ylpeys on vuonna 1796 rakennettu Lovisa Charlottan kirkko, joka on sisältä kaunis kun karkki. Auki ma-pe 9-16.

Erämaapitäjässä löytyy muitakin hyviä käyntikohteita: Hieno Myllymuseo sekä Einari Vuorelan Runoilijan polku ja muut kulttuuri- ja luontopaikat, joihin kuuluu peräti 26 kohdetta!