Rääkiä ja savukalaa Merikarvialla

Ruskea kalastusalus putputtaa lähellä rantaa kohti avomerta kirkuva lokkiparvi perässään. Illalla campingissä voi seurata joutsenperheen pulikointia vastatuuleen. Merikarvialla kerrotaan olevan 100 aurinkoista päivää vuodessa enemmän kuin muualla.


Viereisessä Krookin kalasatamassa miehet asettelevat päivän saalista piikin nokkaan savustusta varten:
"Tätä työtä ei varmasti ole kukaan toinen Suomessa tehnyt niin paljoa kuin me ollaan." Savusilakat lähtevät kohta matkaan moniin Suomen ruokapöytiin. Mutta me ostetaan savusiikaa ja lohta lounaaksi samantien.



Mukava nuori Aino toimii oppaana paikallisissa museoissa, esittelee meille näyttelyitä ja kertoo Rääkikalastuksesta. Rääkipyynti eli ajoverkkokalastus oli suosittua näillä seuduin 1800-luvun lopulta aina 1980-luvulle. Siinä jopa kilometrin pituinen pyöreäpantainen verkko laskettiin illalla isosta rääkipaatista mereen. Ja aamulla saalis nostettiin ylös.





Merikarvialta löytyy myös mahtipontinen kirkko, jonka juuret juontavat jo katoliselta Pyhän Birgitan ajoilta.1600-luvulla paikalla toimi kalastajain kirkko ja myöhemmin 1700-luvulla se oli kuningatar Sofia Magdalenan nimikkokirkkona.
Nykyään istumapaikkoja on peräti 2400 hengelle ja se on Suomen toiseksi suurin puukirkko. Esillä on puuveistoksia ja kristallikruunuja sekä alttaritaulu noilta kaukaisilta ajoilta.






Vielä erikonen käyntikohde on Pyttymuseo, jossa paikallinen opas kertoo seikkaperäisesti puuastioiden ja kalatynnyreiden valmistuksesta ajalta ennen muovia.


Näitä pieniä pitäjiä kiertäessä on silkka ilo huomata, kuinka perinteitä ja kulttuuria vaalitaan, työtä ja teollisuutta on edelleenkin tallella ja erityisesti näissä rannikkokunnissa elämä yritteliästä, mutta ei tippaakaan ryppyotsaista!