Ezen vuoristokylä

Kävelen askel askeleelta ylemmäs vanhoja kiviportaita.
- Minua huimaa enkä uskalla katsoa alaspäin, kun alkaa sillain vippaamaan, kuuluu opiskelukaverin ääni takaapäin. Tartun tiukemmin kaiteeseen ja yritän keskittyä omaan nousuuni, etten kompastu.
Olemme kiipeämässä Eze Villagen korkeimmalle näköalapaikalle, vanhan linnoituksen raunioille.



Bussi jättää meidät rinteen alapuolelle ja ylös pääsee vain jalkaisin. Rappuset ovat onneksi paikoin loivia ja välillä voi pysähtyä lahjatavarakauppohin tai taidenäyttelyihin, joita on muutamia matkan varrella. Edellisten lisäksi me nautimme päiväsiiderit laakeista kupeista hienoissa maisemissa.




Ylhäällä puuskuttaminen ja puhaltelu osoittautuu vaivan arvoiseksi. Eteen levittäytyy satojen kaktuksien ja eksoottisten kasvien puutarha. Exotic jardinin lisäksi silmiä häikäisee edessä kimalteleva välimeri, oikealle alalle jäävä rikkaiden asuttama Cap Ferrat ja vasemmalle nousevat kukkulat, joita kutsutaan muotonsa takia koiranpääkallioksi. Ylhäällä on opastaulujen tour, jossa kerrotaan Ezen historiasta sekä ympäristöön täydellisesti sopiva veistosnäyttely.



The wind clings onto my skin. These stray locks matter little, I am daughter of Aeolus, Barbara.


Miten sinne pääsee?
Eze sijaitsee vajaat 15km Nizzasta Monacoon päin. Bussi numero 112 Vaubanin asemalta vie noin 45 minuutissa perille. Matka maksaa (10 matkan lippusarjalla) yhden euron ja sillä hinnalla pääsee katselemaan Ranskan Rivieran ja samalla maailman hienoimpiin kuuluvia maisemia. Suosittelen.

Nizza viettelee vieraansa

Nizzaa sanotaan Cannesista Italian rajalle ulottuvan Ranskan Rivieran, Côte d'Azurin pääkaupungiksi. Matkailijalle kaupunki on sopivan kokoinen haltuun otettava. Lähellä keskustaa on paljon nähtävää, Matisse- ja Chagall-, sekä lukemattomia muita museoita ja näyttelyitä, oopperatalo sekä hienoja vanhoja palatsihotelleja. Kävelymatkat ovat melko lyhyet ja jos ei jaksa kävellä, kulkemista helpottavat keskustan läpi kulkeva tramway eli raitiovaunu sekä kattava bussiverkko. Liikkuminen kaupungissa ja koko rannikolla on erittäin edullista: 10 kerran lippu maksaa vaivaiset 10 euroa.

Nizzan vanha kaupunki vieille ville pursuu värejä ja vilkasta elämää. Vanhojen talojen julkisivut hivelevät silmää ja kauniisti sisustetut kaupat ja galleriat houkuttelevat ostoksille. Keskellä kapeita kujia on seisonut ylväänä vuodesta 1650 saakka Cathédreale St Réparate, jonka suuresta ovesta astuessa avautuu koristeellinen sisätila.
Vanhassa kaupungissa on paljon hyviä ruokaravintoloita, kahviloita, bistroja, brasserioita ja pizzerioita. Etualalla sijaitseva Cours Saleyan kukka-ja vihannestori tulvii tuoksua ja värejä ja on auki tiistaista perjantaihin. Maanantaina samalla paikalla myydään antiikkia.
Rivieran ylellisimpiin kuuluva palatsihotelli Le Negresco hienoine kupolineen sijaitsee keskellä rantakatua. Meillä oli ilo vierailla ihmettelemässä tuossa kuuluisuuksien suosimassa paikassa sen hyvää palvelua, arvotauluja ja kalleuksia sekä hienoja salonkeja. Toiletissakin oli ihan pakko ottaa parit selfiet.

Keskellä kaupunkia sijaitseva Château-kukkula, entinen linnoitus ja nykyinen suuri puistoalue toimii kaupunkilaisten olohuoneena. Ylös vievät portaat, hissi tai kaupunkijuna petit train. Puiden, kasvien ja vesiputousten ympäröimälle alueelle astuessa kaupungin häly hälvenee ja linnut sirkuttavat. Ylhäällä on parikin kahvila-ravintolaa ja myös rauhaisia paikkoja vaikka piknikille. Näkymä satamaan ja Enkelten lahdelle on kyllä kipuamisen arvoinen!


Nähtävyyksistä kaikkein paras on koko rannikon upeus eli meri, la mer. Näin helmi-maaliskuun vaihteessakaan tuuli ei ollut kylmä, vaikka se joskus puhalsi vimmatusti. Pohjoisen ihmisenä ei voi käsittää, kuinka vesi niin sininen ja eri tavalla kaunis eri kellon aikoina. Kävelyä viisi kilometriä pitkää Promenade des Anglaisia pitkin jaksaa loputtomiin, kun rannassa on paljon penkkejä, johon istahtaa haaveilemaan. Nizzan sinistä hetkeä ei vaan unohda sen kerran nähtyään. En minä ainakaan!


Mitä Nizzasta tuliaiseksi: Provencen yrttejä, laventelia,käsin tehtyä saippuaa, lähellä valmistettua hajuvettä, oliivituotteita, jumalaista sardiinia (säilykkeenä), värikkäitä kankaita ja saviastioita, viiniä ja herkkuja!

Kielikurssilla Nizzassa

Olen opiskellut ranskaa syksystä asti Jyväskylän kansalaisopistolla ja taidot ovat aika vähäiset. Intoa taas on sitäkin enemmän, enkä epäillyt hetkeäkään, kun sain mahdollisuuden lisäoppiin Côte d'Azurilla eli Ranskan Rivieralla!

Viikon kielikurssin idea oli opiskella päivittäin kolme tuntia kansainvälisessä Azurlingua-koulussa ja harjoitella ranskaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Koulussa oltiin tarkkana siinä, ettei omaa kieltä saanut käyttää.
Meitä lähti matkaan 10 ranskafania pääosin Jyväskylästä. Opiskelimme kukin omaa tasoamme vastaavassa ryhmässä. Tarkaavainen kuuntelu ja tiukka keskittyminen auttoivat pysymään haastavassa opissa mukana.
Omassa luokassani oli muutaman sveitsiläisen ja japanilaisen lisäksi me kolme suomalaista:Hanna, minä ja Terhi.

Écoutez et écrivez-tehtävässä piti kirjoittaa taululle nauhalta kuultuja lauseita. C'est trés difficile. Vaikeaa. Opettajamme monsieur Antonio oli symppis ja auttoi meitä kärsivällisesti. Viikon jälkeen oli tosi tyytyväinen olo siitä, että sai laittaa itsensä likoon.

Kaikki tunnit olivat aamusta klo 8.45-12. Oppituntien jälkeen kokoonnuimme koulun pihalla suunnittelemaan lounaspaikkaa ja loppupäivän ohjelmaa. Ja tietysti rupattelemaan siitä, mitä kaikkea oli päivän aikana opittu - vai oliko. Koko viikon Nizzassa oli lämmintä 15-19C eli sen verran, että tarkeni istua jopa ulkona syömässä salad nicoise tai juoda aperitif anis.



Perhemajoituksessa

Majoitus oli koulun asuntolassa tai tavallisessa ranskalaisessa perheessä. Valitsin jälkimmäisen ja voi miten jännitti mennä ensimmäistä kertaa madame Danielen oven taakse! Meneillään oli perhelounas ja lomailemassa myös hänen lapsensa, poika ja tytär sekä äitinsä. Sain oman huoneen, jossa oli sänky, vaatekaappi ja pieni kirjoituspöytä sekä näkymä parvekkeelle, jossa kukat kukkivat ja minttu versoi jo.

Majoitukseen kuului kahvi ja simppeli aamiainen, jonka söimme madamen kanssa muiden vielä nukkuessa. - Daatzaa (Tarjaa), aamiainen on valmis, madame huusi oven takaa joka aamu tasan klo 8. Sitten söimme ja keskustelimme tulevasta päivästä ja aionko tulla päivälliselle. Silloin kun ehdin illaksi "kotiin", syötiin kolmen sortin dinner koko perheen kanssa. Nämä olivat niitä matkan antoisimpia hetkiä, kun sai tutustua paikallisiin tapoihin ja kertoa heille Suomesta. Voila! Sitä iloa kun joku asia tuli ymmärretyksi. Kuvassa tyylikäs ja mukava emäntäni on oikealla. Hän kielsi tiukasti puhumasta enkkua, ja auttoi ääntämään ranskaa.

Mes salutations à madame Daniele et à famille!

Viikon antia olivat paitsi opiskelu, myös nähtävyydet ja auringon valo, joita ehti kerätä ihmeen paljon noin lyhyessä ajassa. Lisäksi sain yhdeksän uutta upeaa tuttavuutta. Sain kuulla tarinoita ja kokea hetkiä, joita ei muuuten ehkä koskaan tulisi vastaan. Kiitos teille kaikille mukana olleille, jos satutte tätä lukemaan. Merci!