8. maaliskuuta 2016

Kielikurssilla Nizzassa

Olen opiskellut ranskaa syksystä asti Jyväskylän kansalaisopistolla ja taidot ovat aika vähäiset. Intoa taas on sitäkin enemmän, enkä epäillyt hetkeäkään, kun sain mahdollisuuden lisäoppiin Côte d'Azurilla eli Ranskan Rivieralla!

Viikon kielikurssin idea oli opiskella päivittäin kolme tuntia kansainvälisessä Azurlingua-koulussa ja harjoitella ranskaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Koulussa oltiin tarkkana siinä, ettei omaa kieltä saanut käyttää.
Meitä lähti matkaan 10 ranskafania pääosin Jyväskylästä. Opiskelimme kukin omaa tasoamme vastaavassa ryhmässä. Tarkaavainen kuuntelu ja tiukka keskittyminen auttoivat pysymään haastavassa opissa mukana.
Omassa luokassani oli muutaman sveitsiläisen ja japanilaisen lisäksi me kolme suomalaista:Hanna, minä ja Terhi.

Écoutez et écrivez-tehtävässä piti kirjoittaa taululle nauhalta kuultuja lauseita. C'est trés difficile. Vaikeaa. Opettajamme monsieur Antonio oli symppis ja auttoi meitä kärsivällisesti. Viikon jälkeen oli tosi tyytyväinen olo siitä, että sai laittaa itsensä likoon.

Kaikki tunnit olivat aamusta klo 8.45-12. Oppituntien jälkeen kokoonnuimme koulun pihalla suunnittelemaan lounaspaikkaa ja loppupäivän ohjelmaa. Ja tietysti rupattelemaan siitä, mitä kaikkea oli päivän aikana opittu - vai oliko. Koko viikon Nizzassa oli lämmintä 15-19C eli sen verran, että tarkeni istua jopa ulkona syömässä salad nicoise tai juoda aperitif anis.



Perhemajoituksessa

Majoitus oli koulun asuntolassa tai tavallisessa ranskalaisessa perheessä. Valitsin jälkimmäisen ja voi miten jännitti mennä ensimmäistä kertaa madame Danielen oven taakse! Meneillään oli perhelounas ja lomailemassa myös hänen lapsensa, poika ja tytär sekä äitinsä. Sain oman huoneen, jossa oli sänky, vaatekaappi ja pieni kirjoituspöytä sekä näkymä parvekkeelle, jossa kukat kukkivat ja minttu versoi jo.

Majoitukseen kuului kahvi ja simppeli aamiainen, jonka söimme madamen kanssa muiden vielä nukkuessa. - Daatzaa (Tarjaa), aamiainen on valmis, madame huusi oven takaa joka aamu tasan klo 8. Sitten söimme ja keskustelimme tulevasta päivästä ja aionko tulla päivälliselle. Silloin kun ehdin illaksi "kotiin", syötiin kolmen sortin dinner koko perheen kanssa. Nämä olivat niitä matkan antoisimpia hetkiä, kun sai tutustua paikallisiin tapoihin ja kertoa heille Suomesta. Voila! Sitä iloa kun joku asia tuli ymmärretyksi. Kuvassa tyylikäs ja mukava emäntäni on oikealla. Hän kielsi tiukasti puhumasta enkkua, ja auttoi ääntämään ranskaa.

Mes salutations à madame Daniele et à famille!

Viikon antia olivat paitsi opiskelu, myös nähtävyydet ja auringon valo, joita ehti kerätä ihmeen paljon noin lyhyessä ajassa. Lisäksi sain yhdeksän uutta upeaa tuttavuutta. Sain kuulla tarinoita ja kokea hetkiä, joita ei muuuten ehkä koskaan tulisi vastaan. Kiitos teille kaikille mukana olleille, jos satutte tätä lukemaan. Merci!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

50 VUOTTA ELÄMÄÄ

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...