Vajaat viikko oltu kuntoutuksessa ja tänään korjataan seurauksia: kylmäpakkausta polveen, kylmäpuhallusta jomottavaan nilkkaan ja hydrojettiä koko kropan kipeille lihaksille. Hydrojet on ihan paras laite. Siinä maataan lämpimän vesipatjan päällä ja alla kulkee hierova suihku aina varpaista pohkeisiin, selkään, hartioihin ja päähän asti.
Mulla on myös tosi hyvä jumppari Mika. Jos sanon, etten jotain pysty, niin sitä muuten kokeillaan! Pääsin hänen pienellä avustuksellaan ampumaan jousellakin. Jousipyssy laitettiin tuolin päälle, koska en jaksa kannatella sitä. Sitten jännitys ja tähtäys ja siellä lepää! Upeaa saada kokea pienellä avustuksella tai vähän soveltaen sellaisiakin lajeja, joita ei muuten mitenkään pystyisi testaamaan.
Nämä kaikki ovat ekstraa ja hyvänä lisänä normaaleihin allas-, jumppa-, kuntosali- ja ulkoiluryhmiin. On niin paljon mielenkiintoista ohjelmaa noiden päälle, että aika tahtoo tulla vastaan.
Paljosta yhtäkkisestä liikkumisesta meni selkä ykspäivä täysin jumiin. Jumppari otti esiin faskiapallot, joista en oo ennen kuullutkaan. Vaikka käsittely sattui ja siinä venyteltiin lihaskalvoja pienien painavien pallojen avulla, niin kutsuisin niitä paremminkin taikapalloiksi. Selkäkipu raukes siltä istumalta!
Tänään vappuaattona on emt.korjaussarjan lisäksi ohjelmassa joko munkin paistoa tai mölkkyä (valitsen jälkimmäisen). Keli on mainio, minulla huoneessa pieni terassi, johon avaan sälekaihtimet auki ihan levälleen ja nautin valosta. Illalla sitten kodalle notskit ja makkaraa paistamaan. Henkilökunta on hyväntuulista ja koristellut paikkaa ilmapalloin ja serpentein, osalla peruukit päässä. Simaa ja munkkia on nyt jo syöty pariinkin otteeseen. Huomenna sitten levätään.
OIKEIN HAUSKAA VAPPUA täältä Satakunnasta kaikille lukijoille, joita on muuten bloggerissa näkyvän tilaston mukaan keskimäärin 10 päivässä ja viimeisen viikonkin sisällä parhaana päivänä jopa 58 lukijaa. Se jos mikä motivoi kirjoittamaan. Yes!
30. huhtikuuta 2016
26. huhtikuuta 2016
Kuntoutuksessa Kankaanpäässä
Ensimmäiset paivät hartaasti odotetulla kuntoutusjaksolla ovat käsillä. Olin niin yllättynyt Kelan myönteisestä päätöksestä, kun joka paikassa säästetään, etteivät aikaiset aamuherätyksetkään tunnu missään!
Eilen lekuri, jota en oo ennen nähnytkään, tutki hartaasti ja pitkään. Käytiin läpi lääkelista, sitten nivelet yksitellen, tehtiin merkintöjä paperiin ja hoitosuunnitelmia jaksolle. Sitten tuli se hetki, kuten joskus käy, että lekuri hirttäytyy johonkin uuteen lääkkeeseen eikä meinaa uskoa, vaikka sanon että EN TARVITSE ennaltaehkäisevästi ja noin niinkun varmuuden vuoksi. 45 minuutin jälkeen vielä ovella hän muistutti, että palataan siihen lääkeasiaan sitten lopputarkastuksessa. No EIKÄ PALATA.
Psykososiaalisessa ryhmässä on kuusi ihmistä. Psykologi johdattelee ensin pieneen esittelyyn, josta kumpuaa aiheita lisäkeskusteluihin. Vieressäni istuva mies, toisen puolen halvauksen parhaassa työiässä saanut mies aloittaa. Puhun lyhyesti ja vuoro siirtyy autokolarissa aivovaurioituneelle, jonka edelleen on vaikeaa hyväksyä asiaa. Hän ja selkäleikkauksessa komplikaatioita saanut, pahoista kiputiloista kärsivä nainen hallitsevat lopulta keskustelua. Minä ja syntymästään kuuro sekä lempeän oloinen ms-nainen pysyttelemme takaviistossa. Keskustelun aiheina ovat väsyminen ja perheen suhtautuminen sairauteen. Mietin näitä kuunnellessa, että itelläni on asiat oikeestaa aika hitokseen hyvin. On ollut pikkutytöstä asti aikaa sopeutua sairauteen eikä kaikki ole tullut kertarysäyksellä ja muuttanut ykskaks ihan koko elämää.
Loppuillasta päästään laulamaan. Rollaattorilla kulkeva 88-vuotias karjalalaismummo halaa minua illan päätteeksi, ja keikkuu puolelta toiselle iloisena siitä, kun raahasin hänet karaokea kuuntelemaan ja vetäisin vielä toivekappaleensa Heilin Karjalasta.
Nukkumaan käydessä tekonivelnilkkaa jomottaa koko päivän jalkeilla olosta, mutta panadoli rauhoittaa. Tästä on hyvä päästä käyntiin ja yrittää olla syömättä itseään paksuksi, koska ruoka täällä on ihanaa.
Eilen lekuri, jota en oo ennen nähnytkään, tutki hartaasti ja pitkään. Käytiin läpi lääkelista, sitten nivelet yksitellen, tehtiin merkintöjä paperiin ja hoitosuunnitelmia jaksolle. Sitten tuli se hetki, kuten joskus käy, että lekuri hirttäytyy johonkin uuteen lääkkeeseen eikä meinaa uskoa, vaikka sanon että EN TARVITSE ennaltaehkäisevästi ja noin niinkun varmuuden vuoksi. 45 minuutin jälkeen vielä ovella hän muistutti, että palataan siihen lääkeasiaan sitten lopputarkastuksessa. No EIKÄ PALATA.
Psykososiaalisessa ryhmässä on kuusi ihmistä. Psykologi johdattelee ensin pieneen esittelyyn, josta kumpuaa aiheita lisäkeskusteluihin. Vieressäni istuva mies, toisen puolen halvauksen parhaassa työiässä saanut mies aloittaa. Puhun lyhyesti ja vuoro siirtyy autokolarissa aivovaurioituneelle, jonka edelleen on vaikeaa hyväksyä asiaa. Hän ja selkäleikkauksessa komplikaatioita saanut, pahoista kiputiloista kärsivä nainen hallitsevat lopulta keskustelua. Minä ja syntymästään kuuro sekä lempeän oloinen ms-nainen pysyttelemme takaviistossa. Keskustelun aiheina ovat väsyminen ja perheen suhtautuminen sairauteen. Mietin näitä kuunnellessa, että itelläni on asiat oikeestaa aika hitokseen hyvin. On ollut pikkutytöstä asti aikaa sopeutua sairauteen eikä kaikki ole tullut kertarysäyksellä ja muuttanut ykskaks ihan koko elämää.
Loppuillasta päästään laulamaan. Rollaattorilla kulkeva 88-vuotias karjalalaismummo halaa minua illan päätteeksi, ja keikkuu puolelta toiselle iloisena siitä, kun raahasin hänet karaokea kuuntelemaan ja vetäisin vielä toivekappaleensa Heilin Karjalasta.
Nukkumaan käydessä tekonivelnilkkaa jomottaa koko päivän jalkeilla olosta, mutta panadoli rauhoittaa. Tästä on hyvä päästä käyntiin ja yrittää olla syömättä itseään paksuksi, koska ruoka täällä on ihanaa.
Mimmit Monacossa
Azurlinqua-kielikoulu tarjosi meille kurssilaisille ilmaisen ekskursion viikon aikana ja matka suuntautui Monacoon. Hyppäsimme Nizzan Thiersin asemalta junaan ja hetkessä 40km:n päässä sijaitsevaan rikkaiden ja julkkisten asuttamaan, maailman toiseksi pienimpään valtioon. Monacon asemalta oli mentävä usealla hissillä alas keskustaan. Alue on yhtä tiehään asuttua kuin Honkong ja koska tilaa on vähän, rakentaminen leviää kerroksittain ylös pilvenpiirtäjiin, alas maan alle sekä mereltä vallatuille aloille.
Osa porukasta meni menojaan jalkaisin, mutta myö nautiskelijat laitoimme mutkat suoriksi ja ajelimme bussilla ylös vanhaan kaupunkiin Monaco-Villeen shoppailemaan formula-aiheisia tuliaisia. Mitään turistiruuhkia ei maaliskuun alussa täällä ollut. Pienessä ravintolassa sai 12 eurolla päivän annoksen formulen, joka sisälsi vapaavalintaisesti pizzan tai krepin sekä alkusalaatin tai jälkiruoan. Anisaperitiivin kera söimme hyvin ja huokeasti, vaikka raharikkaiden paratiisissa olimmekin. Vanhan kaupungin kupeessa sijaitsee myös ruhtinas Albertin palatsi, Monacon katedraali ja oseanologinen eli meritieteellinen museo hienoine akvaarioineen.
Monaco-Villen jälkeen nousimme jälleen bussiin ja hurautimme mihinkäs muualle kuin Monte Carlon kasinokukkulalle! Kahvit muun porukan kanssa joimme julkkiksia vilisevän Casinon vieressä Cafe de Parisin terassilla. Sattui tosi tuulinen ilma ja tukka oli lentää päästä odotellessamme hilpeänä ja iltahämärissä lopulta taksia takaisin juna-asemalle.
Täällä olisi kyllä saanut aikaa kulumaan paljon paljon pidempään. Vaikka pieni onkin niin nähtävää Monacossa riittää: Opastettuja kierroksia ruhtinaan palatsissa, eksoottinen puutarha, ostoskeskuksia hienoine näyteikkunoineen ja tietysti maailmankuulu satama, jossa chillailla ja ihailla toinen toistaan komeampia luksusveneitä ja arvailla mikä on Räikkösen, mikä Häkkisen....
Monacopäivä kääntyi jo yöksi, kun väsähdimme niin että loppupätkä kotimatkasta kämpille sujui virolaisen nuoren miehen riksakyydillä.
Tämä oli jo toinen käyntini Monacossa samoin kuin Nizzassa. Ekalta käynniltä vuonna 2009 löytyy kivoja kuvia oikealta kuvagalleriasta.
Osa porukasta meni menojaan jalkaisin, mutta myö nautiskelijat laitoimme mutkat suoriksi ja ajelimme bussilla ylös vanhaan kaupunkiin Monaco-Villeen shoppailemaan formula-aiheisia tuliaisia. Mitään turistiruuhkia ei maaliskuun alussa täällä ollut. Pienessä ravintolassa sai 12 eurolla päivän annoksen formulen, joka sisälsi vapaavalintaisesti pizzan tai krepin sekä alkusalaatin tai jälkiruoan. Anisaperitiivin kera söimme hyvin ja huokeasti, vaikka raharikkaiden paratiisissa olimmekin. Vanhan kaupungin kupeessa sijaitsee myös ruhtinas Albertin palatsi, Monacon katedraali ja oseanologinen eli meritieteellinen museo hienoine akvaarioineen.
Monaco-Villen jälkeen nousimme jälleen bussiin ja hurautimme mihinkäs muualle kuin Monte Carlon kasinokukkulalle! Kahvit muun porukan kanssa joimme julkkiksia vilisevän Casinon vieressä Cafe de Parisin terassilla. Sattui tosi tuulinen ilma ja tukka oli lentää päästä odotellessamme hilpeänä ja iltahämärissä lopulta taksia takaisin juna-asemalle.
Täällä olisi kyllä saanut aikaa kulumaan paljon paljon pidempään. Vaikka pieni onkin niin nähtävää Monacossa riittää: Opastettuja kierroksia ruhtinaan palatsissa, eksoottinen puutarha, ostoskeskuksia hienoine näyteikkunoineen ja tietysti maailmankuulu satama, jossa chillailla ja ihailla toinen toistaan komeampia luksusveneitä ja arvailla mikä on Räikkösen, mikä Häkkisen....
Monacopäivä kääntyi jo yöksi, kun väsähdimme niin että loppupätkä kotimatkasta kämpille sujui virolaisen nuoren miehen riksakyydillä.
Tämä oli jo toinen käyntini Monacossa samoin kuin Nizzassa. Ekalta käynniltä vuonna 2009 löytyy kivoja kuvia oikealta kuvagalleriasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...