Aika etenee hurjaan tahtiin ja minä verkkaiseen. Lueskelen, teen pieniä kävelylenkkejä, nostan illalla kaikki lasikipot esille ja sytytän niihin tuikut.
Kansioita siivotessa löytyy kasa paperisia tiliotteita, joita ei ole pitkään aikaan enää tullut. Jätän yhden muistoksi 'menneeltä ajalta'. Loput heitän pois.
Kirjoitan pitkän meilin ystävälle, jonka tapasin kansanopistossa 1988. Silloin en tiennyt, että pitäisimme näin tiiviisti yhteyttä vielä 24 vuoden jälkeen.
Pohdin paljon kaiken olevaisen muuttumista. Elämän väistämätöntä tosiasiaa.
Miksi sitä haluaa joidenkin asioiden niin kiihkeästi muuttuvan ja toisista taas pitää tuskaksi asti kiinni. (kirjoitettu 2013)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh... -
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko... -
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!