Tapahtui viikon varrella

Tuli vesi kielelle Bourcen torilla. Saman nimisen palatsin edustalla oli myynnissä tuotteita aina matoista koruihin ja bretagnelaisiin herkkuihin sekä ruokamyyjiin. Bourcen tori on auki ti ja pe alkaen klo 12.30 iltaan saakka.



Hyvin moni tulee kysymään multa, että eikös Pariisi ole kallis kaupunki? Juu ei ole. Mulle kaikki matkat on budjettimatkoja. Täytyy kulkea silmät auki ja voi törmätä ilmaisiin näyttelyihin, konsertteihin ja kulttuuririentoihin. Nämä valokuvanäyttelyt on Rue Rivolilta ja aiheena amerikkalaiset Pariisissa sekä toinen Bourcen palatsin ympärillä, kuvia ranskalaisesta runoilijasta ja laulajasta Barbarasta.



Liikenneruuhkaa Maraisissa. Ihmiset istuvat kuppiloiden lämmitetyillä terasseilla vielä marraskuun loppupuolella. Sitten tulee joukko tasapainoilevia lapsia ja koko liikenne pysähtyy. Oiskohan tuommonen itellekin kätevä laite, heh.



Löytyi ihana pieni puisto huomaamattoman kujan päästä läheltä apartementosta. Kaksi viikkoa Pariisin sykkeessä pyörittyään Suomi-tyttö arvostaa kummasti näitä hiljaisia piilopaikkoja isänmaallisine lintupönttöineen. Jardin Anne Frank.

Marraskuussa Pariisissa

On taas se aika vuodesta, kun oli päästävä Pariisin lumoon ja muistuttamaan itselle, että pitää nauttia elämästä, joie de vivre, jonka tavan nämä paikalliset osaavat. Vietimme reilun viikon täällä ystäväni kanssa, nyt hän lähti ja minä jäin vielä hetkeksi. Viikkoon mahtui paljon naurun pyrskähdystä, kävelyä jalat väsyksiin asti, uusien asioiden ihmettelyä, herkuttelua ja tietysti iltapäivän aperitif pariisilaisen tapaan.


Kiipeäminen Montmartelle, marttyyrien kukkulalle hengästytti ja sen taidegalleriat, Sacre Coeur-kirkko ja maisemat ihastutti. Söimme tuhdit croque madame-annokset pienessä punaisessa bistrossa ja alas kukkulalta tultiin nopsalla kiskohissillä.

Notre Damen katedraalin ympärillä riittää Pariisin kävijälle aina ihmeteltävää. Dame de coeur-valoshow oli upea ja lempipuistoani viereistä square Rene Viviania värittivät syksyiset kukat ikivanhan suihkulähteen ympärillä.

Viikon aikana tuli myös huristeltua paikallisbussilla ympäri kaupunkia, käytyä toriostoksilla, josta mukaan lähti kolmen euron paita ja iso nippu persiljaa ja korvissa kaikuvat äneroo äneroo-huudot. Viimeisen illan höyryävän ranskalaisen sipulikeiton söimme Rautarouvan juhlavalaistuksen jälkeisessä tunnelmassa kivassa brasseriassa Chateletilla.

Kiitos kamu mainioista päivistä, pitkälle venähtäneistä illoista, valmiista aamupaloista, käsivarresta metrorappusissa ja granaattiomenoista. Et merci Paris!