Marraskuussa Pariisissa

On taas se aika vuodesta, kun oli päästävä Pariisin lumoon ja muistuttamaan itselle, että pitää nauttia elämästä, joie de vivre, jonka tavan nämä paikalliset osaavat. Vietimme reilun viikon täällä ystäväni kanssa, nyt hän lähti ja minä jäin vielä hetkeksi. Viikkoon mahtui paljon naurun pyrskähdystä, kävelyä jalat väsyksiin asti, uusien asioiden ihmettelyä, herkuttelua ja tietysti iltapäivän aperitif pariisilaisen tapaan.


Kiipeäminen Montmartelle, marttyyrien kukkulalle hengästytti ja sen taidegalleriat, Sacre Coeur-kirkko ja maisemat ihastutti. Söimme tuhdit croque madame-annokset pienessä punaisessa bistrossa ja alas kukkulalta tultiin nopsalla kiskohissillä.

Notre Damen katedraalin ympärillä riittää Pariisin kävijälle aina ihmeteltävää. Dame de coeur-valoshow oli upea ja lempipuistoani viereistä square Rene Viviania värittivät syksyiset kukat ikivanhan suihkulähteen ympärillä.

Viikon aikana tuli myös huristeltua paikallisbussilla ympäri kaupunkia, käytyä toriostoksilla, josta mukaan lähti kolmen euron paita ja iso nippu persiljaa ja korvissa kaikuvat äneroo äneroo-huudot. Viimeisen illan höyryävän ranskalaisen sipulikeiton söimme Rautarouvan juhlavalaistuksen jälkeisessä tunnelmassa kivassa brasseriassa Chateletilla.

Kiitos kamu mainioista päivistä, pitkälle venähtäneistä illoista, valmiista aamupaloista, käsivarresta metrorappusissa ja granaattiomenoista. Et merci Paris!