Lapsen kanssa taidenäyttelyssä

Meillä on tapana siskoni kanssa käydä kaupungin ja yksitysten gallerioiden ilmaisissa näyttelyissä. Itseäni kiinnostavat erityisesti valokuvanäyttelyt mutta viime vuosien aikana olen löytänyt myös monta muuta uutta juttua.
Äskettäin vietimme jälleen (miesten mielestä kotoa irtiotto-) kulttuuri-iltapäivää, ja päätimme ottaa 7-vuotiaan kriitikon mukaamme näyttelyyn. Kummityttöä kiinnostaa taiteet ja piirtäminen, koska hän käy itsekin kuvataidekoulua. Siksi oli helppo houkutella hänet mukaan.
Menimme kolmisin Jyväskylän Taiteilijaseuran galleriaan, jossa paitsi katselimme läpi näyttelyn niin tutustuimme lukuisiin myynnissä oleviin maalauksiin, veistoksiin, grafiikkaan. "Minä pidän tästä eniten, äiti ostetaan tämä", varma mielipide kajahtaa näyttelysalissa, teos on nimeltään 'Päivä koittaa' ja hinta 2400€. Yllätyin kuinka kiinnostuneesti lapsi jaksoi teoksia tutkia. "Täältä saa hyviä ideoita, voisin laittaa yhden piirustukseni tuollaisiin kehyksiin", tuumii.
Pikku taiteilijalla oli itsellään viime kesänä työ esillä Kirkkopuiston Omakuva-näyttelyssä. Joten inspiraatiossa löytyy. Into loistaa silmistä, kädet heiluvat ja hän huokailee ihastuksesta tai inhosta katsellessaan tauluja. Mukaan lähtee muutama Marja Kolun pieni mosaiikkityö, ja tekniikkaa päätetään kokeilla joskus kotona. Lisäksi ostamme pupukortin muistoksi oman huoneen seinälle.
Seuraavaksi suuntaamme Keski-Suomen museoon. Alakerran Allan Frilanderin veistosnäyttelyssä hän kysyy jokaisen teoksen edessä "Äiti mikä tämän nimi on?". 'Sivulleen katsovan naisen' ja muutaman muun veistoksen kohdalla hän pysähtyy miettivän näköisenä. Lapsi ajattelee. Vaihdamme mielipiteitä ja iloitsen hänen tarkkavaisuudestaan.
Jyväskylä-näyttelyssä tutkimme kotikaupunkimme pienoismallia 1960-luvulta. Etsimme innolla sitä omaa taloa ja kaupunginosaa, ja ihmettelemme ajan muutoksia.
Yläkerran Talviseminaari-näyttelyssä kriitikon sana on armoton: "Ihan hirveitä!". Teokset ovat isoja, sekavia, kait moderneja. Onneksi hallissa on pitkä pehmeä penkki, johon voi ottaa vauhtia ja syöksyillä. Keskittyminen alkaa loppua ja vatsaa kurnii jo muukin, kun kulttuurin nälkä. Kierros saa kivan päätöksen, kun hallin toisesta päästä kuuluu vielä "Tuuti täällä on sun näköinen taulu!" Riennän katsomaan ja Riitta Uusitalon sydäntaulut hurmaavat. Jokaisen teoksen vieressä käsinkirjoitettu runo, joka kertoo taulun aiheen. Ehkä kierroksen parhaat, päätämme yhteistuumin ja lähdemme pizzalle.

Hieno päivä lapsen kanssa, ja myönteistä huomata kuinka lapsi innostuu uudesta. Hän tekee maalauksista yllättäviä tulkintoja, koska tallella on vielä kyky katsoa asioita tuorein silmin. Pieni kohtaa elämän ilman ennakkoluuloja avoimin mielin. Siinä on isollakin oppimista.

Ystävänpäivää

Matkan varrelta löytyi sanoja, joita on kirjoitettu ystäville. Hyvää ystävänpäivää kaikkina päivinä!
------------------------------

Tyttö ja Karhu (huhtikuu 2002)

sinä tulet lähelle
mutta et liian lähelle

emme huku toisiimme
emme vaivu symbioosiin

olemme pieniä taloja
majoja joihin palata

silti salaa tiedän
että jonain päivänä

kuljemme pitkin
valoisia puutarhoja

------------------

Sinulle (joulukuu 2004)

tulee hyviä päiviä
myös huonoja
kaikki eletään
jotta voidaan itselle sanoa

eletty on

tehdä sitä mistä tykkää
ja uskaltaa sanoa EI
kävelen itse
oman elämäni läpi

pysähtyä tähän olotilaan
tallentaa myöhempää varten

muistaa
niin että tuntuu

-------------------

Tuulee hiukset silmille (heinäkuu 2006)

Kävelen veden viivaa
pienen suuren naisen kanssa
repussa pieni muistikirja
johon puhutaan runoja
kerron etten pelkää enää
parvekkeen kaiteen vieressä
puskassa on pienet silmut
vein orvokit ulos

ja me puhutaan työstä
ja elämästä
siitä mikä on tärkeää
ja kuunnellaan Taiskaa
ollaan nuoria taas
opiskellaan naistenlehdistä
kuinka käsitellä miehiä

puhutaan mitä onneen tarvitaan
yksinkertaisia asioita
että on joku jonka
kanssa tutkia unia
ja laihduttaa koko ajan

sinä aavistat iloni - suruni
joskus sormi pysyssä
kun tuulee hiukset silmille
olet vain kohdalla

ei silloin sanoja tarvita
ei turhia sanoja varsinkaan
yleensä riittää pelkkä
pizza ja siideri!

---------------------------------

C:lle ja P:lle (joulukuu 2006)

Kaiken hälinän keskellä

alennusmyyntien

joulutähtien

sydämen kello tikittää hiljaa

se käy aina oikeaa aikaa

kaikissa rakkauden teoissa

pysyvissä ja muutoksissa

----------------------------

Omenapuu (tammikuu 2008)

Jokainen kesä kukkisin
vihreät lehteni
valkeat kukkani
hedelmäni sinulle

----------------

Riimejä ja riemuja

Aika juoksee enkä ole kirjoittanut blogia pariin viikkoon. Silti ei ole päivää, etten kirjoittaisi - aamusivuja, opiskelutehtäviä, kirjoittajapiirin juttuja, sähköpostikirjeitä, kauppalistoja...elän kirjoittaakseni.
Tänä viikonloppuna minulla oli ilo osallistua Keski-Suomen Kirjailijatalolla järjestetylle runokurssille. 12 enemmän tai vähemmän kokenutta runoilijaa kokoontui suuren pöydän ympärille. Kokemus oli antoisa. Oma taustani runojen kirjoittamisessa on vähäinen mutta päätin hakea potkua asiaan. Lähdin kurssille oppimaan jotakin runojen kirjoittamisesta. Opin runoista enemmän, kuin tähän asti koskaan. Kurssi oli harjoitus- ja keskustelupainotteinen. Ei siis tylsiä luentoja. Sen sijaan teimme rohkeasti omia haiku-, tanka- ja riimirunoyritelmiä vapaalla tyylillä. Saimme monet hyvät naurut harjoituksen päälle. Lisäksi sain reppuuni arvokasta tietoa; opiskelimme runo-oppia, sointua, rytmiä ja analyysiä. Syvennyin kuuntelemaan toinen toistaan upeampia runoja. Jokainen meistä löysi vuorollaan itsestään uusia kykyjä, silti aina ei kokeneimmankaan kynä tahtonut luistaa. Porukka oli rentoa ja mainio vetäjämme Ulla Jylhä ansaitsee suuren kiitoksen kurssin järjestämisestä.
Luova kurssi salaattiaterioineen sai yllätyskäänteen, kun päätimme lauantain tauolla vierailla naapurin galleria Beckerissä. Siellä esillä oleva Carita Savolaisen Vedenkuvia-näyttely oli hurmaava. Lieneekö syy horoskooppimerkissäni (kalat), minua kiehtoo erityisesti kaikki veteen liittyvä. Taiteilija kertoo töidensä olevan mielikuvia maisemasta, joissa yhteisenä tekijänä löytyy vesi sen moniulotteisuuden vuoksi. Myös paikkana galleria Becker oli mielenkiintoinen. Näyttelyn lisäksi myynnissä oli tauluja, kortteja ja erilaisia taide-esineitä. Sinne täytyy ehdottomasti palata uudelleen.
Vierailun jälkeen tietysti kirjoitimme näyttelystä. Oma runokokemukseni löytyy alta samoin kuin muuta viikonlopun antia. Kokemus oli ihanaa vaihtelua arjen puitteisiin. Kurssilta sai rutkasti intoa ja ideoita muuhunkin kirjoittamiseen sekä uusia tuttavuuksia. Jos olet ikävystynyt elämääsi, suosittelen, osallistu runokurssille!

ilman vedenkuvia
ennen aina ikuisesti
ilman vedenkuvia
vain häipyvä hengitys
ilma vedessä
vesi ilmassa
sitä aurinko ihmettelee
häipyvä päivä hämmästelee

xxxx

missä olisin

metsässä, mustikassa
maku muistoissa

xxxx

oi ruusun piikki

vedän käteni pois jo
rakkaani palaa

xxxx

kissan tassuin
vaiko sorkat sojottaen
kuuntelet elämää

silmin vihrein kateudesta
vaiko riemusta tuikuttaen
sitä silmäilet