Hola!

Pistäydyin sitten viime kirjoitukseni Kanarian saarten lämmössä 40-vuotis lahjamatkallani. Paluun jälkeen useiden päivien ajan unissa ja valveilla pyörivät mielessä barrakitot, lalagunat ja tortilla espanolat! Viikko reissussa osoittautui odotetusti liian lyhyeksi. Kotoa lähtiessä päätin visususti maata rannalla paljon ja ottaa rennosti. Lopulta rantapäiviä tuli yksi kokonainen, koska oli niin paljon muuta koettavaa; shoppailua, ystävien tapaamista, löytöretkeilyä markkinoilla ja hengailua katukahviloissa.
Kerrottakoon, että edellä mainittu barrakito on kanarialainen jälkiruokajuoma, joka sisältää nestemäistä maitotiivistettä (makeaa), kahvia, loraus sitrusligööriä ja kermavaahtoa. Suosittelen lämpimästi, jos sielläpäin liikkuu. Kokemuksesta juomaa voi helposti nauttia parikinkymmentä viikon aikana :)
La Laguna taasen oli iloinen yllätys ja uusi tuttavuus minulle. Paikka sijaitsee Teneriffan koillisosassa 600m merenpinnan yläpuolella, ja on Teneriffan ensimmäinen pääkaupunki. Yllätyksekseni kaupungissa on 24 00 opiskelijan yliopisto ja kaikki tiedekunnat, ja siellä voi opiskella jopa suomen kieltä! Sinne äkkiä siis jos mielii opiskelijaelämää viettämään. Kaupunki on Unescon maailmanperintokohde arvokkaine vanhoine rakennuksineen ja ihanine kävelykatuineen. Kuuleman mukaan maailman ainoa suuri kaupunki, jossa ei ole ainuttakaan pikaruokaravintolaa!
Tapaksia tuli tietysti maisteltua. Ja ensimmäistä kertaa pistin suuhuni oikeaa mustekalaa kaikkine imukuppeineen. Siitä huolimatta, että oli Kanarian parhaiten valmistettua (näin minulle kerrottiin), ei herättänyt makuintohimojani. Sen sijaan espanjalainen lempiruokani on tortilla espanola, perunamunakas. Sitä osaan valmistaa jopa kotona.
Matkan kokokohtiin kuului liikuntapainotteinen päivä. Vuokrasimme paikallisesta liikkeestä funbike-nimisen kulkupelin päiväksi. Ajopeli oli kahden vierekkäin istuttava, jaloilla poljettava pyörä, jolla pääsi kätevästi liikkumaan kymmeniä kilometrejä pitkää rantakatua. Maisemien ohella sai liikuntaa ja sopivin välein sai pysähtyä nauttimaan jäistä sangriaa.
Rantalomakohteen maineestaan huolimatta Teneriffalla riittää tekemistä, jos kulkee aistit avoinna. Lämmintä oli tällä kertaa 24-28 astetta. Viikon jälkeen kiva tulla viileähköön Suomeen, hiuksissaan Saharan hiekkatuulten tuoksua...

Mausteeksi muutama kuva por favor.

Maisemia auton ikkunasta, Anagan niemimaa

La Lagunan kävelykadulta

Kelpo kulkupeli

Ja lounaaksi mustekalan lonkeroita ala Taganana :)

You can be 18 again

Havahduin eräänä päivänä siihen että olen 40-vuotias. Ylitin 40:n esteradan - kuljin 40:n portin läpi. Väkisinkin sitä alkoi funtsia kaikenlaista. Tehtyjä valintoja, erilaisia ratkaisuja, hullunkurisia päätöksiä, ihanaa heittäytymisiä ja pettymyksiä; elettyä elämää. Viikoittain sähköpostilaatikkoon tipahtaa roskapostia by vaiagra: tarja's you can be 18 again (enkä tiedä miten ne saa loppumaan!). Ja kaiken lisäksi ystävätär muistuttaa synttärikortissaan iästäni, liekö pienenä vihjailuna.
Iskemisen viisi vaihetta 40-vuotiaana:
1. Haeskellaan sopivaa kumppania.
2. Etsitään sinnikkäästi sopivaa kumppania.
3. Metsästetään epätoivoisesti sopivaa kumppania.
4. Värvätään FBI ja Suomen poliisivoimat apuun etsimään sopivaa kumppania.
5. Luovutaan toivosta löytää sopivaa kumppania.

Pääsääntöisesti voin sanoa eläneeni tyytyväisen ja onnellisen elämän. Tietysti on ollut eloon kuuluvat murheet mutta yleensä tipahdan jaloilleni. Viime vuosien kerääntyneet tapahtuvat tosin hätkähdyttivät. Isän vakava sairaus ja kuolema tulivat niin yllättäen että niitä on vaikea vieläkään ymmärtää, vaikka siitä on jo vuosi. Samaan aikaan itselläni oli 3 leikausta vuoden sisällä. Siihen vielä jokunen sydämen murhe ja kriisipaketti oli valmis.
Luulen selvinneeni pakon edessä. Leikkauksesta toipuminen pakottaa taistelemaan. On hoidettava välttämättömät asiat, unohdettava turhat, hankittava ruokaa, raahauduttava ylös ja ulos punkasta. Jos jäät jalka kipsissä makaamaan, et ehkä koskaan enää kävele. Se on henkiinjäämistaiteilua mutta kuntouduttava on. Joku on sanonut, että vaikeiden kriisien keskellä lasten kanssa on vähän sama asia. Sinun on pysyttävä kiinni arjessa, koska ei ole vaihtoehtoa.
Sitäpaitsi ihminen on sopeutuvaa lajia.
En puhuisi 40:n kriisistä, vaikka aluksi sitäkin epäilin pohtiessani menneitä. Tapahtumat ovat normaalia elämän mukanaan tuomaa heittelyä ja niiden käsittelyä. Buddhalaiset sanovat, että ihminen pystyy suhtautumaan kaikkiin tilanteisiin tyynesti kun hän hyväksyy, että elämään kuuluvat sekä nautinto että kärsimys. Ihmisestä tulee onneton, jos hän yrittää väkisin taistella kärsimystä vastaan ja tavoitella pelkkää nautintoa. Sitäpaitsi en tiedä yhtään ihmistä jonka elämä olisi ainoastaan onnea. Tyytyväisiä ihmisiä kylläkin tiedän ja luulen, että he ovat sisäistäneet emt. ajatuksen.
Näinä seesteisempinä aikoina, kun ei ole akuutteja kriisejä päällä arvostan elämää erityisellä tavalla. Kerään voimia, iloitsen kevään lorinasta ja auringon hyväilystä. Olen jälleen kuin välitön ja kaikkivoipa 18-vuotias. Elämä kannattelee.