lääkärissä

Kävin reumatologin puolivuotiskontrollissa. Lääkkeiden kanssa veivaamisesta ei tule koskaan loppua. Yhtä lääkettä pitäisi vähentää, koska se ärsyttää vatsaa mutta mitää yhtä tehokasta ei ole tilalle. Tulos: annosta pienennetään ja olen entistä hitaampi ja kankeampi aamuisin. Päiväpolilla pistetään saman tien tiputuksena osteoporoosilääke Zometa nimeltään. Tämä on uusi tuttavuus minulle. Vuoden annos kerralla. "Lääke kuuluu bisfosfonaattien ryhmään. Sitä käytetään luuhun levinneiden etäpesäkkeiden (syövän leviäminen) hoitamiseen, luustomurtumien ehkäisemiseen....Kuten kaikki lääkkeet Zometakin voi aiheuttaa haittavaikutuksia...lämmönnousua, epäsäännöllistä sydämen rytmiä, pahoinvointia, ihoreaktioita...." Lopetan tuoteselosteen lukemisen. Nyt viikko jälkeenpäin olen tyytyväinen. Otan lääkkeen mieluummin kerran vuodessa kun joka viikko suun kautta, mikä ärsyttää vatsaa. Pientä päänsärkyä tosin oli mutta se meni ohi.

piparisydämiä

Tapahtuu jänniä ja haikeitakin asioita. Kaksi viikkoa ollut kiivasta lentoa. Postipoika tuo ja vie laatikollisia tavaraa ja minä jaan niitä eteenpäin. Vedän viimeisiä hikivetoja fysioterapian kuntosalissa ennen parin viikon taukoa. Aloitan uuden kirjoitushankkeen ja raivaan sitä varten tilaa ensi vuodelle.

Teimme kummitytön kanssa perinteiset joululeipomukset. Joulukuusipulla, piparireki ja tietysti piparisydämiä. Keittiö oli jauhoissa, piparitaikinassa ja tomusokerissa ja nomparelleissa. Asunto tuoksui hyvältä monta päivää! Vatsaa väänsi kaikesta siitä herkusta, koska ainahan leipomisia on syötävä tuoreena ja paljon, koska lämpiminä ne ovat parhaita.

Kirjoittajapiirit saivat vuotensa päätökseen ja oli yhteenvedon aika. Elämäkertakirjoittajista yksi sai parhaimmillaan 30 sivua tekstiä syksyn aikana. Joku toinen sai muutamiahyviä tekstejä ja jatkaa kirjoittamista edelleenkin. Työssä oleva sai kimmokkeen, kun vain olisi aikaa perehtyä tekstiin. Hän päättää jatkaa eläkkeellä elämäkerran työstämistä.
Toisen kirjoittajapiirin ohjaajana päätin lopettaa vuoden vaihteessa. Olemme kokoontuneet jo seitsemän vuotta. Se on suhteessa kuten myös ryhmässä uudelleenarvioinnin paikka. Olemme kokeneet paljon, julkaiseet kirjan, pitäneet runonäyttelyn, tehneet retkiä aina Orivedelle asti, käyneet kirjamessuilla, taidenäyttelyssä, konserteissa ja tietysti kirjoittaneet. Lopettajaiset vietimme meille rakkaalla Keski-Suomen Kirjailijatalolla; Toini luki runojaan, Pena soitti huuliharppua, Pukki yllätti aina iloisen Anna-Liisan ja muut juhlijat. Yhteiset hetket ovat olleet niin antoisia, ettei sitä oikein voi edes ilmaista sanoin. Jokainen tietää sen sisällään. Minua ryhmä on inspiroinut, ilostuttanut ja rohkaissut monessa asiassa. Ja antanut hyvää palautetta. Kiitos ihan teille jokaiselle!

Nyt sitten saisi joulu laskeutua ilman kummempia hössötyksiä. Kunntelen Karita Mattilan joululevyä ja iloitsen kiireettömyydestä. Kortit on vielä laittamatta, silti istahdin blogille. Suurin osa lahjoista on hankkimatta, mutta vielähän tässä ehtii. Mietin mitkä ovat ne tärkeimmät asiat joulussa? Levollinen mieli, läheiset ihmiset ja joulukirkko. Vähän kinkkua ja looraa. Ja tietysti sydänpipareita - enkelten eväsleipää. Kaikille heille jotka eivät saa korttia tänä(kään) jouluna toivotan oikein mukavaa joulun odotusta.

Sain ensimmäisen joulukorttini! Mukana oli myös Zen-sananlaskuja uudelle vuodelle. Kiitos lähettäjälle!!

Jos et mitään ahnehdi, olet tyytyväinen kaikkeen. Jos aina tavoittelet lisää, joudut jatkuvasti pettymään. (Ryokan)

Takertumattomuus ei merkitse asioista luopumista, vaan sen oivaltamista, että kaikki katoaa aikanaan. (Suzuki Roshi)

Se mitä emme pysty kohtaamaan etsiytyy eteemme joka tapauksessa. (John Trudell)

Älä oleta mitään. Ole valmis kaikkeen. (Samurai Chant)

Polku on tässä kaiken aikaa, aivan jalkojesi alla (Issan Dorsey)

Olkaa lyhtyjä itsellenne. (Buddha)

Kun tunnet tuskaa, sisimpäsi yrittää kertoa sinulle jotakin, eikä osaa kommunikoida muulla tavalla. (Malidoma Patrice Some)

viikonloppu

Nykyään aika hurjastelee niin että jatkuvasti on maanantai tai perjantai. Mihin viikot rientävät?
Toisaalta aika menee nopeimmin juuri silloin, kun on paljon tekemistä eikä ehdi pysähtyä fiilistelemään.

Nyt pysähdyn.

Viimeiset viikot vietin kosmetiikan parissa. Oriflamen voiteita ja purnukoita oli levällään kämpässä ja jouduin syömään sohvalla, tai raivaamaan pienen tilan olkkarin pöydän nurkasta. Oli ihanaa herätä aamulla hyvään tuoksuun, sain testailla suihkugeelejä, puutereita, hajuvesiä, luomivärejä. Vain nainen tietää kuinka hemmottelevaa moinen touhu voi olla. Pidin myös kahdet kutsut tuona aikana.

Palautin tuotteet torstaina. Asunto näytti hetken tyhjältä, mutta perjantaina postipoika toi ovelleni kaksi pahvilaatikollista lisää tavaraa. Joululahjapaketteja, lahjapusseja, meikkipaletteja, laukkuja, dödöjä, punia, partavesiäsun muuta. Koko perjantai-illan pakkasin niitä, kirjoitin kuitteja, pussitin ja totesin jälleen kerran, etten näe pakkausten pieniä tuotenumeroita ilman rillejä. Alan pikkuhijaa jo tottua pitämään ne otsallani.

Yöllä näin unia kosmetiikasta.

Lauantaiaamuna homma alkoi olla hanskassa, Pussukat siististi lähtövalmiina asiakkaille, pahvilaatikot lytättyinä ovenpielessä, ja pöydällä vapaata tilaa vähän enemmän. Päivällä tein pikasiivouksen (joulusiivoa odotellessa): vähän imuria esille, luetut lehdet roskiin, lukemattomat siististi järjestykseen yhteen pinkkaan. Pyyhdin pölyt tietokonepöydältä johon sitä kertyy älyttömästi. Lounaaksi thaimaalaista kotiintuotuna, kanaa ja versoja ja paljon riisiä, naminam.
Iltapäivällä vein paketteja ihmisille, päätin jakaa ne kaikki viikonlopun aikana etteivät jää seuraavaan viikkoon. Joten kierros tutuilla ja illemmalla siskon luo.
Ilmassa väreili jännitys. Kaarsin autolla pihaan ihastellen pihojen kynttiläloistoa.

Pieniä tonttuja kirmaili vastaan punaisissa tonttuasuissaan hyppien.

Pöydässä oli muorin ja pukin yhdessä valmistamia herkkukääröjä. Rieskaan kietaistua lohitäytettä ja porotäytettä. Maistelin valmiiksi leikattuja siivuja, jotka olivat taivaallisia. Keksejä, juustoja, salaattia, punaviiniä, nakkeja, lihapullia ja karkkia. Pieniä kääreitä pukin lahjasäkissä.
Pian jo tanssimme lattialla omitusten otusten kerhoa. Aina ja Aatos heiluttivat käsiään sen tahdissa, Nicky ja Nelly hyppivät ja pomppivat ja tonttulakkien tupsut kieppuivat villisti. Jokainen sai valita yhden kappaleen ja minä valitsin känkkäränkän, koska se on ainut kappale jonka sanat osaan. Välillä yhdeksän pientä eleffanttia marssi ympäri asuntoa jonossa ja yksi pieni eleffantti kiljui riemusta, kun Anna Abreu liihotti keltaisessa mekossaan Linnan juhliin.
Lopulta pienet juhlijat väsähtivät useiden wau kyllä on ihanaa kun meillä on disko- huutojen jälkeen. Isotontut jatkoivat vielä juhlimista tovin aikaa, kunnes jokainen vuorollaan väsähti, naapurit kirmasivat kotiinsa ja minä tilasin tutun taksin hakemaan.
Taksikuski meni naimisiin sitten viime näkemään. Otti vaimon Thaimaasta, osti suvulle possun kuten perinteeseen kuuluu. Hienoa kun joku uskaltaa tehdä ratkaisuja, onnittelin ja hihkuin hänelle onnea!

Sunnuntai. Ajatus hieman tahmea, mutta hymyilyttää eilinen ilta. Käyn hakemassa auton iltapäivällä siskon luota. Illalla otan puhelun kummityttöni Melindan äidille. Kuuluvuus on huono ja puhelu katkeaa melkein heti. Joulu lähestyy ja mieleen hiipivät läheiset, he kaikkein tärkeimmät. Mulle ne ovat kummilapset ja oma perhe. Yritän muistaa jokaista jotenkin, jos ei muuta niin kirjeellä tai kortilla. Osa asuu kaukana, osa vielä kauempana - jopa ulkomailla. Yhteydenpito on satunnaista, mutta joulun lähestyessä he kaikki ovat sydämessä.

Nainen ja sairaus

Kirjoittelin erästä tehtävää varten pienen jutun lempiaiheestani nainen&sairaus, joten paiskaanpa sen tänne teidän iloksenne hyvät lukijat. Saa kommentoida!!


Lähes 30 000 naista kamppailee nivelreuman takia elämän peruskysymyksistä. Taiteilija, kilpatason liikkuja, kotiäiti tai projektipäällikkö, kuka tahansa voi sairastua. Taudin oireet, tulehdus ja kipu vaikeuttavat normaalia arkea, mutta nykyään saatavilla on helpotusta ja monipuolisia hoitokeinoja.

Nivelreuma on autoimmuunisairaus, jossa kehon oma immuunijärjestelmä hyökkääkin sen terveitä kudoksia vastaan. Sairauden syytä ei tiedetä, mutta alttius sairastumiseen voi periytyä. Naisten osuus potilaista on 70% ja syiden arvellaan olevan hormonaalisia. Sairastua voi missä iässä tahansa, silti usein tauti alkaa synnytyksen jälkeen tai menopaussin aikana. Joidenkin tutkimusten mukaan naisten taudinkulku on myös aggressiivisempi kuin miehillä.

Tunteet pelissä

Tulehduksen ja kivun aiheuttama voimattomuus ja liikkumisen vaikeus voivat tuoda mukanaan tunnereaktioita. Kuinka selviydyn kotitöistä tai miten pärjään taloudellisesti? Kykenenkö säilyttämään työpaikkani ja kestääkö parisuhde sairauden kanssa kamppailun? Vähitellen ilmeneviä toiminnallisia haittoja on yritettävä korvata, mikä vaatii ponnisteluja. Ihminen saattaa myös syyllistää itseään sairastumisesta. Olisiko pitänyt lopettaa tupakan poltto ja liikkua enemmän, mitä olisi voinut tehdä toisin? Millään yksittäisellä syyllä ei kuitenkaan ole yhteyttä sairastumiseen.
On tärkeää yrittää voimistaa omia voimavarojaan sairautta vastaan. Liikkua ja hoitaa itseään sekä keskustella asiasta perheen kanssa. Tietoa reumasta on paljon ja lisää tulee jatkuvasti. Sairauden haittoja voidaan hallita tehokkaasti oikein ajoitetulla lääkityksellä ja hoidoilla. Saatavilla on myös vertaistukea ja ammattiapua. Kokemusten vaihto ystävän, toisen potilaan, hoitajan tai lääkärin kanssa on ensiarvoista. Hyväksyvä ja ymmärtävä ilmapiiri auttavat selviämään.

kalat viemäriä korjaamassa

"Kala kokeilee ensin ajatuksen voimalla. Hän pyytää viemäriä aukeamaan, keskittyy ja meditoi ja lähettää käsillä parantavia säteitä lavuaariin. Kun tämä ei auta, päättää hän kokeilla vahvempia keinoja... tiskiaine... ei auta... pesupulveri... ei... lisätään etikkaa... ei... vielä suolaa...Valtava vaahto kohoaa jo altaasta ja kuuluu outoa sihinää, kemiallinen seos vaikuttaa erinomaisen voimakkaalta, varsinkin kitkerästä tuoksustaan päätellen, ja HOKKUSPOKKUS plurp plurp prrrummps, yhtäkkiä seisonut vesi solahtaa riemukkaasti alas rööristä."

horroskooppi

Maanantaiaamun horroksessa postilaatikostani löytyi hyvän (?) ystäväni lähettämä horoskooppi, jota en häveliäisyyssyistä viitsi kokonaan julkaista. Tässä kuitenkin otteita.

"Olet muuttuva ja luonteeltasi kaksijakoinen ja kellut tunteidesi kuljettamana. Usein luonteesi kaksi eri puolta kiskovat sinua eri suuntiin, etkä mahda sille mitään."

-myönnettäköön..

"Romantiikasta olet pitänyt aina. Rakastat sydämiä ja kukkia, ja kaipuusi herättää parhaiten kumppani, joka kuiskailee korvaasi helliä sanoja, lausuu eroottisia rakkausrunoja ja ylistää kauneuttasi. Tunnelmallinen paikka, hämärä valaistus, kynttilät viini ja sopiva taustamusiikki - ne saavat sinut eroottiselle tuulelle."

-ketäpä ei saisi...nuuh..

"Et tyydy vain haaveilemaan, vaan luot usein myös oman fantasiaympäristösi. Pidät ehkä kylpyammetta eroottisena ympäristönä. Toisaalta mielikuvituksekkaana voit tehdä mistä tahansa paikasta eroottisen. Lisäät sinne ehkä nonparelleja, kermavaahtoa ja hilloa"

- shampanja unohtui!

"Rakastat vettä ja romanttisia paikkoja joten loistoristeily Intian valtamerellä tai Karibianmerellä sopisivat sinulle erinomaisesti romanssin miljööksi. Muutenkin pidät kaikesta veden, etenkin meren, läheisyydessä olevista paikoista. Sinussa on enemmän kuin aavistus mustalaista, joten sinulle voisi sopiva ympäristö olla myös romaanien asuntovaunu, jossa soittaa unkarilainen viulisti."

-*nauraa kippurassa*

"Inhoat sitä, että sinut palautetaan takaisin maanpinnalle. Karkea käytös ja julkeat puheet murskaavat sinun kauniit kuvitelmasi. Sinusta on erittäin ikävää joutua kohtaamaan jokapäiväinen todellisuus. Et halua harteillesi suurta vastuuta, ja inhoat kaikenlaista painostusta. Syyllisyydentuntoisena ja todellisuuspakoisena et myöskään haluaisi kohdata tekojesi seurauksia., vaan sisäinen ahdistus riittää sinulle. Ahdisteleva kumppani saakin pian huomat, että lähdet vilkkaasti toiseen suuntaan."

-jaa mää vai?!. En kyllä myönnä!