viikonloppu

Nykyään aika hurjastelee niin että jatkuvasti on maanantai tai perjantai. Mihin viikot rientävät?
Toisaalta aika menee nopeimmin juuri silloin, kun on paljon tekemistä eikä ehdi pysähtyä fiilistelemään.

Nyt pysähdyn.

Viimeiset viikot vietin kosmetiikan parissa. Oriflamen voiteita ja purnukoita oli levällään kämpässä ja jouduin syömään sohvalla, tai raivaamaan pienen tilan olkkarin pöydän nurkasta. Oli ihanaa herätä aamulla hyvään tuoksuun, sain testailla suihkugeelejä, puutereita, hajuvesiä, luomivärejä. Vain nainen tietää kuinka hemmottelevaa moinen touhu voi olla. Pidin myös kahdet kutsut tuona aikana.

Palautin tuotteet torstaina. Asunto näytti hetken tyhjältä, mutta perjantaina postipoika toi ovelleni kaksi pahvilaatikollista lisää tavaraa. Joululahjapaketteja, lahjapusseja, meikkipaletteja, laukkuja, dödöjä, punia, partavesiäsun muuta. Koko perjantai-illan pakkasin niitä, kirjoitin kuitteja, pussitin ja totesin jälleen kerran, etten näe pakkausten pieniä tuotenumeroita ilman rillejä. Alan pikkuhijaa jo tottua pitämään ne otsallani.

Yöllä näin unia kosmetiikasta.

Lauantaiaamuna homma alkoi olla hanskassa, Pussukat siististi lähtövalmiina asiakkaille, pahvilaatikot lytättyinä ovenpielessä, ja pöydällä vapaata tilaa vähän enemmän. Päivällä tein pikasiivouksen (joulusiivoa odotellessa): vähän imuria esille, luetut lehdet roskiin, lukemattomat siististi järjestykseen yhteen pinkkaan. Pyyhdin pölyt tietokonepöydältä johon sitä kertyy älyttömästi. Lounaaksi thaimaalaista kotiintuotuna, kanaa ja versoja ja paljon riisiä, naminam.
Iltapäivällä vein paketteja ihmisille, päätin jakaa ne kaikki viikonlopun aikana etteivät jää seuraavaan viikkoon. Joten kierros tutuilla ja illemmalla siskon luo.
Ilmassa väreili jännitys. Kaarsin autolla pihaan ihastellen pihojen kynttiläloistoa.

Pieniä tonttuja kirmaili vastaan punaisissa tonttuasuissaan hyppien.

Pöydässä oli muorin ja pukin yhdessä valmistamia herkkukääröjä. Rieskaan kietaistua lohitäytettä ja porotäytettä. Maistelin valmiiksi leikattuja siivuja, jotka olivat taivaallisia. Keksejä, juustoja, salaattia, punaviiniä, nakkeja, lihapullia ja karkkia. Pieniä kääreitä pukin lahjasäkissä.
Pian jo tanssimme lattialla omitusten otusten kerhoa. Aina ja Aatos heiluttivat käsiään sen tahdissa, Nicky ja Nelly hyppivät ja pomppivat ja tonttulakkien tupsut kieppuivat villisti. Jokainen sai valita yhden kappaleen ja minä valitsin känkkäränkän, koska se on ainut kappale jonka sanat osaan. Välillä yhdeksän pientä eleffanttia marssi ympäri asuntoa jonossa ja yksi pieni eleffantti kiljui riemusta, kun Anna Abreu liihotti keltaisessa mekossaan Linnan juhliin.
Lopulta pienet juhlijat väsähtivät useiden wau kyllä on ihanaa kun meillä on disko- huutojen jälkeen. Isotontut jatkoivat vielä juhlimista tovin aikaa, kunnes jokainen vuorollaan väsähti, naapurit kirmasivat kotiinsa ja minä tilasin tutun taksin hakemaan.
Taksikuski meni naimisiin sitten viime näkemään. Otti vaimon Thaimaasta, osti suvulle possun kuten perinteeseen kuuluu. Hienoa kun joku uskaltaa tehdä ratkaisuja, onnittelin ja hihkuin hänelle onnea!

Sunnuntai. Ajatus hieman tahmea, mutta hymyilyttää eilinen ilta. Käyn hakemassa auton iltapäivällä siskon luota. Illalla otan puhelun kummityttöni Melindan äidille. Kuuluvuus on huono ja puhelu katkeaa melkein heti. Joulu lähestyy ja mieleen hiipivät läheiset, he kaikkein tärkeimmät. Mulle ne ovat kummilapset ja oma perhe. Yritän muistaa jokaista jotenkin, jos ei muuta niin kirjeellä tai kortilla. Osa asuu kaukana, osa vielä kauempana - jopa ulkomailla. Yhteydenpito on satunnaista, mutta joulun lähestyessä he kaikki ovat sydämessä.