piparisydämiä

Tapahtuu jänniä ja haikeitakin asioita. Kaksi viikkoa ollut kiivasta lentoa. Postipoika tuo ja vie laatikollisia tavaraa ja minä jaan niitä eteenpäin. Vedän viimeisiä hikivetoja fysioterapian kuntosalissa ennen parin viikon taukoa. Aloitan uuden kirjoitushankkeen ja raivaan sitä varten tilaa ensi vuodelle.

Teimme kummitytön kanssa perinteiset joululeipomukset. Joulukuusipulla, piparireki ja tietysti piparisydämiä. Keittiö oli jauhoissa, piparitaikinassa ja tomusokerissa ja nomparelleissa. Asunto tuoksui hyvältä monta päivää! Vatsaa väänsi kaikesta siitä herkusta, koska ainahan leipomisia on syötävä tuoreena ja paljon, koska lämpiminä ne ovat parhaita.

Kirjoittajapiirit saivat vuotensa päätökseen ja oli yhteenvedon aika. Elämäkertakirjoittajista yksi sai parhaimmillaan 30 sivua tekstiä syksyn aikana. Joku toinen sai muutamiahyviä tekstejä ja jatkaa kirjoittamista edelleenkin. Työssä oleva sai kimmokkeen, kun vain olisi aikaa perehtyä tekstiin. Hän päättää jatkaa eläkkeellä elämäkerran työstämistä.
Toisen kirjoittajapiirin ohjaajana päätin lopettaa vuoden vaihteessa. Olemme kokoontuneet jo seitsemän vuotta. Se on suhteessa kuten myös ryhmässä uudelleenarvioinnin paikka. Olemme kokeneet paljon, julkaiseet kirjan, pitäneet runonäyttelyn, tehneet retkiä aina Orivedelle asti, käyneet kirjamessuilla, taidenäyttelyssä, konserteissa ja tietysti kirjoittaneet. Lopettajaiset vietimme meille rakkaalla Keski-Suomen Kirjailijatalolla; Toini luki runojaan, Pena soitti huuliharppua, Pukki yllätti aina iloisen Anna-Liisan ja muut juhlijat. Yhteiset hetket ovat olleet niin antoisia, ettei sitä oikein voi edes ilmaista sanoin. Jokainen tietää sen sisällään. Minua ryhmä on inspiroinut, ilostuttanut ja rohkaissut monessa asiassa. Ja antanut hyvää palautetta. Kiitos ihan teille jokaiselle!

Nyt sitten saisi joulu laskeutua ilman kummempia hössötyksiä. Kunntelen Karita Mattilan joululevyä ja iloitsen kiireettömyydestä. Kortit on vielä laittamatta, silti istahdin blogille. Suurin osa lahjoista on hankkimatta, mutta vielähän tässä ehtii. Mietin mitkä ovat ne tärkeimmät asiat joulussa? Levollinen mieli, läheiset ihmiset ja joulukirkko. Vähän kinkkua ja looraa. Ja tietysti sydänpipareita - enkelten eväsleipää. Kaikille heille jotka eivät saa korttia tänä(kään) jouluna toivotan oikein mukavaa joulun odotusta.