sairaan hauskaa

Oon keksinyt monenlaisia tapoja viihdyttää itseäni. Yks päivä kuulin telkusta hyvän vitsin, jonka kertoi stand-up-koomikkomestari J-P Kangas:
"Mies lähti baariin iskemään naista. Aamulla herättyä vieressä makasi nainen jolla oli vain yksi jalka. Mies katsoi naista, raapi päätään ja tuumasi:
- Juma et oon ollut humalassa. Oon menny sekoittamaan höyläämisen ja sahaamisen!"

Aprillipäivänä vasta hauskaa olikin. Ainakin aluksi. Pistin pilaviestejä tutuille ja sukulaisille ja hihittelin itekseni. Kuvittelin heidän naamansa, kun totuus selviää ja saan lällättää aprilliäsyösilliäjuokuravettä. Kjäh kjäh :) Sinä päivänä ostin koiran, kolaroin autoni, tilasin matkan ja olin raskaana! Hymy alkoi iltaa kohti hyytyä, kun ei kukaan uskonut sanomisiani. Ainut ketä sain huijattua oli 8-vuotias joka hänkään ei hihkunut ilosta, kun selvisi etten ollut tavannut sinä päivänä Anna Abreuta kaupungilla...Ja yhdestä tutusta ei oo kuulunut mitään vielä tänäkään päivänä...

Ostin ihan huippukirjan, jonka nimi on "Toiseksi eniten vituttaa kaikki" (Eniten vituttaa kaikki oli loppu kirjakaupasta!). Naama vääntyi omituiseen muotoon, nauroin parin päivän aikana niin paljon, että kerran lirahti housuun.
Tässä muutama maistiainen mikä tässä maailmassa muun muassa vituttaa:

Se, kun tajuaa valinneensa hitaimman kassajonon.

Se, kun myyjä tunkee iholle, vaikka haluaisi katsella rauhassa.

Kauppakeskusaulojen paskakauppiaat.
-röyhkeästi päällekäyvät kaiken mailman kuolleenmeren paskakosmetiikan tyrkyttäjät: "VITTU, ei kiinnosta" todellakin tarkoittaa, ettei kiinnosta! Nyrkki naamassasi tarkoittaa samaa.

Se, että korttimaksutosite ei ole kuitti.

Paskat syyt mennä naimisiin
- "Se on pohjimmiltaan hyvä tyyppi." MITÄ VITUN VÄLIÄ, JOS KYSEINEN HYVÄ PUOLI NÄYTTÄYTYI VIIMEKSI EKOILLA TREFFEILLÄ?

Tippalukot, jotka eivät ikinä toimi.
-vittu. Kahvinkeittimen tippalukko on malliesimerkki tästä. Jos ei sitä olisi, ei tulis mieleenkään ottaa sitä kuralitkua ennenkun se on tippunut loppuun. Sen sijaan tippalukkoromut houkuttelevat viattoman kahviurpon kokeilemaan välistä vetämistä. JA JOKA VITUN KERTA SITÄ PÄÄTYY KUIVAAMAAN SITÄ LEVYÄ. VITTU.

Tietokoneiden automaattiset päivitykset.
- "koneesi on nyt päivitetty sisältämään uusimmat haittaohjelmat, eikä paluuta entiseen enää ole. Kärise hitaasti helvetissä!"

Ulkomailla nähtävyydet, joiden uniikin kokemuksen saa jakaa sadantuhennen urpon kanssa.

Helsingin "metro"
- hei juustopizzat, siinä paskassa on yksi linja, joten ei sillä kauheasti kannattais keulia!

Kissojen ja koirien supererikoiset strutsinmaksaruoat.
-jos se nirppanokaksi opetettu hapentuhlaaja ei suostu syömään muuta kun leivitettyä pässinkivestä niin mitäpä jos vaikka lopettaisist sen (ja/tai itses)?

Tavallista paskemmat ohjelmaformaatit.
- Meidän isä on vittumaisempi kun teidän isä. Ootko vittumaisempi kuin koululainen. Kai näiden paskojen ideoijat tajuavat, että elämiselle on olemassa myös vaihtoehto?

Se että krapulat kestää teinivuosien jälkeen noin puoli viikkoa.

Tissuttelijat
- juokaa pellet kunnolla niinkun muutkin!

Viininmaistajaiset
- mä mitään halua maistella, anna tänne se vitun pullo NYT!

Iloinen ja tuuti skräppää

Aiempia kirjoituksia skräppäämisestä voit lukea TÄÄLTÄ

elämä on siistii

Aamupäivä on kulunut siivotessa. Aurinkoinen paljastaa kaiken armottomasti, joten pölyrättiä esille. Olohuoneen vajaa metri kertaa metri kokoiselle pöydälle mahtuu kuulkaa silmälasit, aurinkolasit, kolme kaukosäädintä, neljä kirjaa, kuusi lehteä (osa kuvastoja), pehmolelelu, iso musta koppa joka sisältää tulitikkuja, kynsiviilan, pizzamainoksia, teippiä, huulipunan, klemmareita, kutsun johonkin, kännykän, kurkkukarkkeja, muistilappuja muun muassa. Lisäksi pöydällä on kynäkuppi, niskatuki, huulirasva ja nenäliinapaketti. Ei ihme ettei sen takaa meinaa nähdä telkkaria :)
Sitten kun on siivottu, vessan lavuaari putsattu ja keittiön pöytä pyyhitty, sänky pedattu ja pyykit viety sille varattuun koppaan voi huokaista. Viikonloppu tulkoon.

Ostin viikonloppulukemista: Pariisin taide ja arkkitehtuuri. Poden tällä hetkellä ranskalaista kuumetta. Hingun katsoa ranskalaisia elokuvia, selaan kirjastosta sitä koskevaa kirjallisuutta, ja hulluinta kaikista, katson ranskalaista tv-kanavaa vaikken ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä. Ystäväni seuraa hulluutta sivusta ja hymyilee merkitsevästi. Tieden - tämä ei luultavasti mene ohi, ennenkun pääsen sinne.
Kertokaa ihmiset PLIIIS onko teillä kokemuksia Ranskasta, ja millasia ne ovat?? Sen jo tiedän, että ranskalaiset ovat töykeitä, varsinkin Pariisissa eivätkä suostu puhumaan enkkua, mutta mitä muuta? Onko siellä ihanaaaa....?
Ennenkuin painun kirjani kanssa Seinen rannoille kerron kuulemani tositarinan joka liittyy kyseiseen maahan.
Ystäväni asui miehensä kanssa Ranskassa (tämä on eri kun etanapariskunta). Mies työnsi naista pyörätyolissa uimarannalla lähellä rantaviivaa, koska siinä maa oli kostempaa eikä pyörä niin paljoa upottanut. Eteen tuli jonkinlainen este tai kohouma ja mies päätti ottaa vauhtia päästäkseen helpommin sen yli. Ranskalaiset pälyilivät heitä epäluuloisesti, koska siellä ei ole kai tavallista että vammaiset ylipäätään liikkuvat, saati sitten uimarannalla. No mies otti matkan päästä kunnon vauhdit ja työnsi tuolia menemään ja... HUMPS ystäväni mätkähti naamalleen hiekkaan!
Pariskunnan mukana ollut ystäväni sisko ja mies jäykistyivät paikalleen kauhusta ja pidättivät henkeään. Puhumattakaan rannalla loikoilevista ranskalaisista. Osa heistä tuli paikalle ja alkoi torua miestä vihaisena. Hetken päästä ystäväni huomasi, ettei hänelle käynyt kuinkaan. Kun hän sai nostettua päätään maasta ja syljettyä kaiken lopunkin hiekan suustaan, niin ainut mitä hällä tuli mieleen sanoa oli kummipoikansa sanat tämän kaaduttua pyöräillessä ohjaustangon yli: " Oliks vähä SIISTI lento!!"
Ranskalaisten kauhuksi koko hullu suomalaisseurue purskahti nauruun eikä siitä meinannut tulla millään loppua...:)))

Jyppihuumaa!

No nyt sitten minäkin jouduin tähän hulinaan mukaan, vaikken ole pelejä kovin paljoa seurannut. Menin tänään jumpalle ja siellä oli mestarit paikalla (he käyvät huollattamassa itseään samassa paikassa kun mä! kröhöm) ja oli tarjolla jyppileivosta, kakkua ja kahvia. Siinä sitten poseerattiin ja pitelin käsissäni mestaruusmitallia ja se oli hieno ja painava hiplasin SITÄ pokaalia ja oli se upea!! Paiskaan valokuvat heti tänne jahka saan ne.
Koskaan ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan.
HYVÄ JYPPI!

takarivin kritiikkiä

muori tulla viipottaa kassiensa kanssa..
- toin perunasoselaatiikoa, kun sitä jäi
muorilla on tapana seurata aikaansa ja ottaa kantaa nykyajan hullutuksiin. Silmä tarkkana muori istuu illalla telkkarin äärellä, ettei vain mee kauniit ja rohkeat ohi. ja uutiset.

muori kertoo runopiirissä elävän runoilijan kehuneen häntä realistiksi ja sekös muoria lämmitti, mitä lie tarkootti.
-ajattelin kirjottaa elmäkerran, on jo nimiki valamiina, se on "työurani pyykkimuijasta kiltaemännäksi", vaan enpä tiijä koska ehtis muulta työltä sellaasta harrastella..

muori istuu persuuksilleen sitten kun on saanut jollakin vempaimilla telkkarin auki. menossa on uutiset ja hetken päästä heltiää mielipiteitä
- sitä minä aina ihmettelen, että mitä varten tuolla on nuon palio ihimisiä, mihin niitä kaikkia oiken tarvitaan. muori osoittaa ahavoituneella kädellään telkkaria ja puistelee päätään. ruudussa komeilema Obamaa henkivartijakaarteineen.
- ja tuolla se on heleppo homma, senkun naureskelee vaan
tällä kertaa valokeidassa paistattelee kukas muu kun Katainen.

- ja minkä takia nuota mainoksiakin pitää olla niin palio, eikö sitä nyt ihmimiset osaa ostaa vaippoja ja leipää iliman tuommosiakin, hymisee mummo...ei sitä ennen....

uutisten jälkeen muori ottaa esille naisten lehden ja pistää rillit silmilleen
- täällä sanotaan että monelle päivän luovin teko on vaatteitten valitseminen, hmph...jupinaa
ja muori jos joku ymmärtää myös urheilusta
- se olis kansanjuhula perjantaina jypille, ilmeensä on iloinen. - vaari sanoo että ne kerääntyy torille, mutta minä en usko...sehän se sekotti ne lähetysajatki, jäi se viimenen peli näkemättä, selostaa ilmiselvästi tuohtuneena
- no meinaatkos mennä juhlimaan
- se on kyllä siellä aren aukiolla, tuumaa. - voin minä mennäkki, vaan empä tiijä taitasin jäärä takariviin.

säätiloja

Joitakin vuosia sitten olin purjehtimassa silloisen mieheni kanssa. Tarkoitus oli viettää juhannus järvellä. Satoi monta päivää, olimme keskellä Päijännettä ja kaikki oli märkää; vaattet, makuupussit ja pyyhkeet eikä niitä saanut kuivaksi niin millään. Lähestyimme Sysmän satamaa, ja tapani mukaan pelkäsin rantautumista kovan tuulen takia. Veneen vihdoin kiinnittyessä laituriin purskahdin itkuun väsyneenä ja turhautuneena. Sopersin kaverille haluavani kotiin seuraavalla linja-autolla.
Muutaman tunnin sisällä ilma kirkastui. Kuivasimme veneen kannen, aterioimme siinä istuskellen, ihailimme auringonlaskua ja juhannuskokkoja. Niillä reissuilla opin, ettei pidä takertua huonoon säähän tai muihin olosuhteisiin, koska ne muuttuvat kuitenkin koko ajan. Veneessä täytyy sitäpaitsi toimia, muuten huomaa olevansa pian man over boat.
Pitkänä toipilasaikana sitä purjehtii päivien ja viikkojen läpi. Ilmanala vaihtelee, ja välillä on kovinkin myrskyisä fiilis. Kiukuttaa, kun ei voi hypätä autoon ja ajaa pois koko tilanteesta. Saisi edes nopeutta lisää silloin kun aika kuluu liian hitaasti. Kuinka kestää pelot ja mihin kuivata kyyneleet?
Ainakaan ei voi jäädä ajatussateeseen seisomaan.
Täytyy valmistaa aamupala, sijata vuode ja kammata tukka. Pitää tehdä kotityöt ja avata verhot ja ikkunat sepposen selälleen. On pukeuduttava kauniisti auringonpaistetta varten.

Elämäni juhlat

Meillä oli kirjoittajapiirissä aiheena elämäni juhlat, joten tämmöstä pukkas:

Elämäni juhlat

Elämäni parhaat juhlat ei ole yksittäinen tapahtuma tai merkkihetki. Elämäni parhaat juhlat on sarja tapahtumia, joihin liittyy tärkeitä asioita, juhlan tuntua, arjesta poikkeamista, kuplivaa tunnetta.
Kaikki alkoi 90-luvulla alun perin Ranskasta. Ystäväpariskuntani oli siellä työssä. Kesäisin heidän lomaillessa Suomessa tuomisina oli tietysti ranskalaisia tuliaisia, hyvä viinejä ja erikoisruokia. Eräänä kesänä (joskus-96 tai 97) päätimme maistella ulkomailta tuotuja säilyke-etanoita, mikä oli aika erikoista tuohon aikaan Suomessa. Minäkin lupasin maistaa edellyttäen, että viereen varataan iso astia viiniä suun huuhtelua varten.
Pöytä katettiin koreaksi; teimme useanlaista salaattia, oli tuoretta leipää, katkarapupiirakkaa, vähän paremmat astiat nostettiin pöytään samoin kukkaiset servetit. Söimme ulkona, uuden elämän alun kunniaksi kunnostetun pihan mäntyjen ja pihlajien alla.
Etanat valmistettiin etanapannuissa, pienissä kasareissa joissa on kuusi koloa, yksi kullekin etanalle. Jokainen sai oman pannun ja selvisi, että minullekin oli varattu kuusi epäilyttävän näköistä möykkyä.….Ihmettelin miten selvitä hommasta kunnialla tai jopa kieltäytyä kokonaan, ja koska lähtee seuraava bussi!
Etanat aseteltiin niille varattuihin koloihin, ja päälle voideltiin valkosipuli-voi-persiljaseosta niin että ne peittyivät. Uuniin mahtui yhtä aikaa kaikki neljä pannua, ja paiston jälkeen tulikuumat pannut nostettiin pöytään. Pannusta otuksia tuli syödä pienen haarukan avulla ja sen jälkeen kasteltiin patonkia sulaan voiseokseen (ja hukuttaudutaan viinimaljaan - ajattelin).
Hurahdin täysin koko hommaan sinä iltana. Etanat maistuivat taivaallisilta ja yhdessä tehdyt salaatit veivät kielen. Pimeän tultua keitimme kahvit ja sytytimme pöytään kynttilät. Naurua, tarinaa ja ruokaa riitti aamutunneille saakka. Ei pelkät etanat, vaan ruoan huolellinen valmistaminen, ruoan tuoksut sekoittuneena kesäiltaan, tuulahdus ulkomaailmaa ja ainutlaatuinen ystävyys saivat suuren merkityksen.
Vuosien varrella vietimme lukuisia unohtumattomia iltoja. Seuraavalla Suomen vierailulla sain ystäviltä tuliaiseksi omat etanapannut. Sääntö oli, että jokainen tuo iltaan aina omat pannunsa. Vähitellen etanapiiri laajeni eikä kupliva tunne näistä illoista koskaan kadonnut, päinvastoin. Etanat olivat syy kokoontua, tulla kylään kauempaakin, olla yhdessä, seurustella aamuun.
Muuttaessani Joensuusta Jyväskylään pannut ja perinteet seurasivat mukana. Äkkiä ympärille kertyi uusi etanayhteisö ja hurahdus senkun levisi. Etanoita alettiin niihin aikoihin myydä myös kaupoissa, nykyään jopa marketeissa. Valmistimme niistä erilaisia variaatioita. Etanoita kermakastikkeessa, aurajuuston kanssa, vuohenjuustolla, pannulla paistettuna tai pekonipeitolla, mikä on muuten yksi parhaista sekä mökillä foliokäärössä kaminan päällä. Kerran vietimme etanailtaa, vaikkei etanoita ollut tarjolla koko iltana. Muuta ruokaa kyllä. Eli etanoista oli tullut käsite.
Lähes säännönmukaisesti jokainen uusi etanan maistaja on ollut alussa ennakkoluuloinen. Ja yleensä ihmiset ihastuvat niihin ikihyviksi. Tai sitten se on jokin muu. Jonkinlainen TAIKA.