evakossa

Tuuli on puuskunut koko päivän. Otan kahvikupin, palan dallaspullaa, pari luumua ja painun ulos. Istuskelen pihan valkoiselle muovituolille bloggaamaan. Viiden minuutin välein pärisyttävä ääni halkoo pilvisen taivaan. Rallit ovat täällä.
Tai ei ne aivan täällä ole, vaan kaupungissa. Minä läksin keskustasta melua karkuun ja melkein onnistuin. Luovutin kämppäni etelän rallivieraille.

Olen testaillut muutaman päivän uutta juoksuvyötä, jonka hankin Joensuun torilla. Ostostilanne oli hassu: kävelin ihan vaan ohi vesiurheiluvälinekojun, kun ukkeli tuli ja alkoi sovittaa mulle sopivaa vyötä. No sen hankinta oli kyl mielessä...Kysäisin hintaa ja päivän tarjous kuului 25€, no siinä soviteltiin ja turistiin ja hän myi sen mulle ohimennen. Kysyin käykö pankkikortti, ja eihän se mitä käynyt. Sen sijaan myyjä sanoi lähettävänsä mulle laskun kotiin, vieläpä ilman postimaksua. Katsoi varmaan etten ihan rosvon näköinen ole. Harvinaista nykyään. (siis että vieraaseen luotetaan tosta vaan).
No nyt vyötä on testattu muutaman päivän ja hyväksi havaittu. Kuulemma vesijuoksukisoissa käytetään näitä samoja, netissä luki niin. Joten melkein urheilija tässä on itekki.
Juoksu vedessä on nivelystävällistä, kun ei tule tärähtelyä jalkoihin ja kokonaisvaltaista, koska kädet, jalat ja koko kroppa on työssä. Ei rasita niskoja, mikä varsinkin itelläni on nasta juttu. Liikkeitä voi tehdä moneen suuntaan, kokeilin juosta takaperin (vastarannan kiiski). Oikein tehokasta kunnon kohotusta. Ihan polleana sanon kavereille, että lähden tästä juoksemaan järven ympäri!

Tässä kohtaa kahvi vaihtuu viiniksi.

Vasta nyt on päässyt kunnolla palautumaan reissuamisesta. Mieleen alkaa hiipiä tuleva syksy. Heinolasta on tulossa syyskuun aikana taasen kutsu leikkaukseen, mutta taidan siirtää sen tuonnemmaksi. Vasemman ranteen jäykistys. Ei nää lopu koskaan mutta en piru vie jaksa ihan vielä. Jalkakin toipuilee. Testasin eilen, jaksan kävellä sillä jo kilometrin (epätasaista metsätietä)! Se on paljon enempi kuin pari viikkoa sitten. Täytyy huomata pienet edistymiset ja iloita niistä. Mulla on myös nyt sellanen taittuvarunkoinen retkipyörä, jonka voi laittaa auton peräkonttiin ja kruisailla eteenpäin, jos ei jaksa kävellä (tai autoilla :) Palautin pyörätuolin. Periksi ei anneta!

Evakkopaikan lähettyvillä on kantarelleja pilvin pimein, lähden tästä noukkimaan. Kesä on ihanaa. Ja viinilasissani shurraa tällä hetkellä iloinen kärpänen.

Re(is)suamista

Hupsis viikot vierivät liian nopsaan. Yhtäkkiä tajusin, että koulujen alkuun on muutama viikko..
Tuli käytyä Itä-Suomessa. Neiti Yhdeksän Vee on mitä parhainta matkaseuraa. Innokas kaikesta uudesta (mm.lörtsyistä!) ja pitää taukoamatta pälpätyksellään huolen, ettei satojen kilometrien automatka käy pitkäksi!
- Joo tiedetään tiedetään, hän tuumaa virnistäen, kun esittelen hälle Joensuun keskustan näkymiä. - Sulla liittyy ihania muistoja niihin!
Kyllä niitä liittyy. Torilla nautiskelin ennen ruokatunnilla lörtsyjä ja mansikoita sekä karjalaista rientoa. Ilosaaren laguunissa tuli syötyä monet silliaamiaiset vappuaamuna ja käytyä yöuinnilla baarireissujen jälkeen.
Joka kerta sielläpäin käydessä iskee haikeus. Olisi niin monta paikkaa, missä piipahtaa; entisellä työpaikalla, jumpalla, ja tapaamassa kavereita vuosien takaa mutta koskaan ei ehdi kaikkea.

Sitä heijastaa entisaikoja nykyiseen elämäänsä. Silloin oli huoleton, nuori ja vapaa - jotenkin rajaton. Nykyään on aikuinen ja seestynyt (älkääs naurako). Ei enää tarvitse sännätä jokaiseen eteen tulevaan hetkeen suinpäin. Eikä tunne menettävänsä jotain, jos ei jatkuvasti ole menossa. Hassua muuten - pari ihmistä on sanonut blogia lukiessa, että oletpas matkustellut rutkasti. Enkä ole, se vaan tuntuu kun teen numeroa reissuista, talletan ne tänne, jotta on sitten mitä muistella jos ei pääse yhtikäs mihinkään :)
Hyvin tunnelatautuneena ajelin Ilomantsintietä kummipojan mökille. Hetket, muistot ja tarinat kieppuivat mielessäni. Saimme taasen kokea karjalaisen vieraanvaraisuuden pannukahveineen ja nuotioiltoineen.
- Ehkä paras kesälomareissu ikinä, tuumaili neiti kotimatkalla.
- Mikä siinä oli kaikkein parasta?
- No majan tekeminen A:n kanssa...ja mattojen pesu.

Kaustisilla ilottelua

Katkaisin 10 vuoden Porijazz-putken ja suuntasinkin tänä vuonna Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Tosi virkistävää vaihtelua kesälomailuun. Folk on ihan uusi juttu, en oikeastaan tiedä mitä se on - vielä. Kautisilla (kuten jazzeillakin) musiikkitarjontaa oli niin paljon, ettei yhden päivän aikana ehtinyt kuin pintaraapaista. Eikä todellakaan pelkkää haitarinsoittoa. Tosin sitäkin oli. Nuoret soittajat tuovat kansanmusiikkiin modernia tuulahdusta, jota ainakin meitsi kuunteli ihan fiiliksessä. Oli myös maailmanmusiikkia, Kiinasta, Turkista ja Kroatiasta tällä kertaa. Juhlat on järjestetty keskelle kylää viinitupiin, iskelmätorille, kahviloihin ja juhlatelttoihin. Toistaiseksi Kaustinen on säilyttänyt hienon pohjalaisen tunnelman, jossa huokuu talkoohenki. Krooniseen musiikinnälkääni nämä kyläjamit kolahtivat lupaavasti. Ehkä kaikkein erikoisin esitys oli nuoren hanuristin Kimmo Pohjosen moottorisinfonia. Pohjanmaalla se mikä tehdään tehdään kunnolla: mankelin, moottorisahojen ja erilaisten maamoottoreiden lisäksi lavalla nähtiin ja kuultiin myös moottoripyörä ja kaustislainen Zetori!

Päälava Valio Areena

Maailman suurin kantele. Kaustisen Kansantaiteenkeskus.

Markku Lepistö yhtyeineen, Kahvila Mondo.

Kimmo Pohjola.

tuulen tuutiessa

Neljä päivää Kalajoella - merta ja aurinkoa, hiekkaa ja tuulta. Leirintäalueella traktori auraa hiekat pois kulkuväyliltä, kuten meilläpäin lumet. Hetken päästä tuuli viskaa kaiken takaisin. Rannalla tuulee tuulee ja taas eri suunnasta kuin eilen.

Kävimme eilen Himangalla, jossa oli kotiseutumarkkinat. Ihan oikeaa maalaismarkkinahenkeä; pärekaton teossa mestari antoi oppia nuoremmille, ja koko kylä joi sahtia. Meitsi osti aidon pohjalaisen puukon, nyt voin alkaa vaikka puukkohippasille kun sahti loppuu!

Retrovaunut taitavat olla muodissa, oon laskenyt nähneeni niitä ainakin kahdeksan matkan aikana. Yksi samalla leirintäalueella, hiukan isompi vain - 70-luvun Sprite. Harmi kun emme tavanneet omistajaa, olis kiva ollut vaihtaa kokemuksia :) Tämä vaunu, nimeltään Pastilli, toimii matkalla moitteettomasti. Vaunussa kirjoittelen ja odottelen, että tuuli kuljettaa sadepilvet sinne missä pippuri versoo.

Täytyy vielä kertoa eräs juttu. Matkalla Kalajoelle yövyimme ekan yön Kokkolassa Suntinsuun leirintäalueella, mikä oli myönteinen kokemus. Camping oli meren rannalla, hyvä uimaranta ja lapsille leikkikenttää ja nurmea tallustaa. Ihan leirintäalueen vierestä lähtee laiva kesällä joka päivä klo 12 Tankarin majakkasaarelle. Matkan hinta vaivaiset 17euroa, merimatka 1,5 tuntia yhteen suuntaan, ja kaiken kukkuraksi retki soveltui myös liikuntarajoitteisille. Eli saarelle on rakennettu mahdollisuudet myös huonojalkaisten liikkua. Jostain syystä olen alkanut kiinnittää matkoilla huomiota tällaisiin asioihin. (Kalajoki campingiä ei esteettomyydestä kyllä voi kehua päinvastoin, mutta en ala nyt purnaamaan - olenhan lomalla :) Muutenkin Kokkola vaikutti tunnelmalliselta paikalta vanhoine kaupunkeineen, ja siellä oli aito keskipohjalainen meininki. Sekä merituulta nuuhkia. Täytynee palata joskus takaisin venetsialaisten aikaan..

Kuvassa Markku Hakolan näyttely, Galleria Sinisivellin, Tapiontupa, Kalajoki. Lisää kuvia tältä reissulta löytyy lähiaikoina vas.palkista.

sunia ja sandia

Aurinkoinen pyöräilypäivä Kalajoella.

Ihan joka päivä sitä ei herätä merinäköalaan joten se on ylellisyyttä! Kalajoen hiekkasärkät on aktiivilomailijan paratiisi: on golfia ja kalastusta, kylpylää ja sun muuta jukujukumaata (meikä on nykyään niin rauhallinen, että ihan ahistuu). Onneksi on myös taidenäyttelyitä ja kesäteatteria sekä tilaa olla vaan lähellä merta.

Pyöräilimme tänään tuuliselle Keskuskarille (ja pysyin koko matkan pystyssä :) Kiersimme myös meriluontokeskuksen näyttelyn ihan tässä rannan tuntumassa. Basaatitorilta ostin lounaaksi paikallisia herkkuja, leipäjuustoa ja mansikoita. Uimaan ei hirviä mennä, tuuli on aika vilpoista välillä. Alkuillasta alkoi sataa ja sitä jatkuu tälläkin hetkellä.

Takapihalla on maailman suurin hiekkalaatikko.

En oo nähnyt missään niin paljon hiekkaa, kun täällä. Hiekkaa on varpaissa, kengänpohjissa, pyörän renkaissa, vaunun sisällä ja tuulen kuljettamana tiellä, terasseilla ja välillä keuhkoissa. On hiekkajumppaa, hiekkanäyttelyä ja jossain näin hiekkapainin ja hiekanluonnin kisamainoksia sekä hiekkaolympialaiset.
Paras on silti lämmin hiekka varpaiden välissä.

Terkut Pohjanmaalta

Kalajoella lintu lentää vastatuuleen eikä pääse eteenpäin.
Vaunu on parkissa rantaviivassa. Näen vaahtopäät, kuulen loiskeet - haistan ja nuuskin meren tuoksua. Ei häjympää. Ihan pian aurinko laskee.

Lisäsätty kuvia kevät ja kesä 2009 kansioon mm.kaakuti ja kaukainen serkku :)

Kukkaopinnot jäivät, kun kummityttö oli luonani pari päivää. Aika jännää: eka kertaa kummitädin luona ihan yksin. Hän osaa jo itse kulkea linja-autolla Lahden ja Jyväskylän välin. Kävimme tutustumassa Laukaassa Nokkakiven huvipuistoon, mikä oli erittäin myönteinen yllätys. Sellanen Wanhan ajan huvipuisto parikymmentä kilsaa JKL:stä Joensuuhun päin. Puistossa oli rento meno. Laitteita löytyi pienille ja isoille, ja hinnat ei päätä huimaa. Yksi mieluisimmista on tietysti törmäilyautot. Pehmis makso 2€. Sirkusmaailma oli myös mielenkintoinen museoineen ja pelisaleineen. Kannattaa poiketa jos täälläpäin iikkuu!

http://www.nokkakivi.fi/

Tänään tapaan Kreikassa asuvaa ystävääni M:aa. Hoidin lapsiaan, kun hän riiasi Kreetalla useita vuosia sitten. Nyt on kulunut reilusti aikaa viime tapaamisesta ja M on ehtinyt mennä naimisiinkin tässä välissä. Ihan hirveän mukavaa vaihtaa kuulumisia. Menemme porukalla T:n luokse grillaamaan ja istumaan kesäiltaa. Mukaan lähtee ainakin yksi kuohuviinipullo, kuusi kuohuviinilasia ja ehkäpä pyöräytän kääretortun.