Hupsis viikot vierivät liian nopsaan. Yhtäkkiä tajusin, että koulujen alkuun on muutama viikko..
Tuli käytyä Itä-Suomessa. Neiti Yhdeksän Vee on mitä parhainta matkaseuraa. Innokas kaikesta uudesta (mm.lörtsyistä!) ja pitää taukoamatta pälpätyksellään huolen, ettei satojen kilometrien automatka käy pitkäksi!
- Joo tiedetään tiedetään, hän tuumaa virnistäen, kun esittelen hälle Joensuun keskustan näkymiä. - Sulla liittyy ihania muistoja niihin!
Kyllä niitä liittyy. Torilla nautiskelin ennen ruokatunnilla lörtsyjä ja mansikoita sekä karjalaista rientoa. Ilosaaren laguunissa tuli syötyä monet silliaamiaiset vappuaamuna ja käytyä yöuinnilla baarireissujen jälkeen.
Joka kerta sielläpäin käydessä iskee haikeus. Olisi niin monta paikkaa, missä piipahtaa; entisellä työpaikalla, jumpalla, ja tapaamassa kavereita vuosien takaa mutta koskaan ei ehdi kaikkea.
Sitä heijastaa entisaikoja nykyiseen elämäänsä. Silloin oli huoleton, nuori ja vapaa - jotenkin rajaton. Nykyään on aikuinen ja seestynyt (älkääs naurako). Ei enää tarvitse sännätä jokaiseen eteen tulevaan hetkeen suinpäin. Eikä tunne menettävänsä jotain, jos ei jatkuvasti ole menossa. Hassua muuten - pari ihmistä on sanonut blogia lukiessa, että oletpas matkustellut rutkasti. Enkä ole, se vaan tuntuu kun teen numeroa reissuista, talletan ne tänne, jotta on sitten mitä muistella jos ei pääse yhtikäs mihinkään :)
Hyvin tunnelatautuneena ajelin Ilomantsintietä kummipojan mökille. Hetket, muistot ja tarinat kieppuivat mielessäni. Saimme taasen kokea karjalaisen vieraanvaraisuuden pannukahveineen ja nuotioiltoineen.
- Ehkä paras kesälomareissu ikinä, tuumaili neiti kotimatkalla.
- Mikä siinä oli kaikkein parasta?
- No majan tekeminen A:n kanssa...ja mattojen pesu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!