Mestarien jalanjäljillä

Päätin kaksi vuotta sitten Hangossa käydessä palata sinne ajan kanssa takaisin. Näin tein. Vietin ihanat viisi päivää paitsi rantalomaa niin tutustumalla myös Hangon historiaa. Kesän helle-ennätykset sujahtivat huomaamatta ohi, kun leiri oli kymmenen metrin päässä merestä ja tuuli suotuisa.
Hanko on hyväntuulinen keksikaupunki ja miksipä ei olisi. Se on hiekkarantojen ympäröimä, sillä on arvokas historia ja laivat ja veneet tuovat mereltä leppeän tuulahduksen kansainvälisyyttä. En ihmettele että itse Mannerheimkin viihtyi Hangossa. Valkopurjeita ja vanhoja makasiineja, ystävällisiä ihmisiä, hymynaamoja. Ilmapiiri on ihan kuin ulkomailla.
Kenties päräyttävin kokemus Hangossa oli päivän retki Bengtskärin majakkasaarelle. Puolentoista tunnin merimatkalla tarjottiin lohikeittoa, jossa ei muuten suolaa, tilliä ja kermaa oltu säästelty, niin hyvää se oli. Majakka on Pohjoismaiden korkein ja oppaan mukaan siellä käytiin aikoinaan ratkaisevia tasiteluita venäläissiä vastaan. Yrityksistä huolimatta venäläiset eivät saaneet pommitettua majakkaa alas, koska suomipoika taisteli sinnikkäästi vastaan. (osasyy voi olla että eivät yksinkertaisesti osuneet :) Pienellä saarellä asui parhaimmillaan 30-luvulla neljä majakanvartijan perhettä.

Sitten sattui, että Hangosta Itä-Suomeen ajellessa joku ääni käski mua pysähtymään Porvooseen. Kävi ilmi, että Porvoossa (jossa nyt tätä kirjoittaessakin olemme) on Albert Edelfeltin teemavuosi. Museoissa on Edelfelt-näyttelyitä ja opastettuja kävelyretkiä maisemiin joissa A.E maalasi maailmankuuluja taulujaan. Olen ihan tohkeissani! Taiteilija oli kotoisin Porvoosta, mutta vietti talvet Pariisissa ja tuli Tänne Haikoon aina kesäksi 26 kesänä peräkkäin. Hänen kotiateljeensa on pieni punainen mummonmökki kattoikkunoineen ja sinne ryntäsin tietysti ensimmäisenä.
Olen kohdannut Edelfeltiin monta kertaa viime aikoina. Ensin joulukuussa Ateneumissa, jossa kierroksen loppuvaiheessa pysähdyin hetkeksi Luxenburgin puistossa-nimisen taulun äärelle (tämä on ehkä hänen kuuluisin maalauksensa - tai en minä tiedä. hän maalasi 220.) Sittenhän kävin siellä samaisessa Luxenburgin puistossa huhtikuussa Pariisin reissulla. Musee d'Orsayssa tuli vahingossa vastaan mestarin teos Louis Pasteur, joka kuvaa kemistiä työssään. Kemistillä on ympärillään pulloja ja purnukoita, joista yksi sisältää koiran selkäydintä. Tmä kemisti keksi sittemmin vesikauhurokotteen. Näin kertoi museonhoitaja eilen.
Porvoossa Edelfeltin töitä oli esillä myös Haikon kartanossa ja Vanhalla Raatihuoneella, jotka muutenkin ovat näkemisen arvoisia paikkoja molemmat. Raatihuonehan toimi Valtiopäivien päänäyttämönä 1809, jolloin itse tsaari Aleksanteri tuli Porvooseen neuvottelemaan pienen Suomen tulevaisuudesta.
Lisäksi A.E:n tauluja (tai niiden kopioita) oli esillä maastossa, paikoissa joissa A.E teoksiaan maalasi.
A.E. teki suomalaisuutta tunnetuksi hyvällä tavalla mikä on ihailtavaa. Hän maalasi suomalaisia maisemia ja sielunmaisemia, ihmisiä työssään, leikkiviä lapsia, eukkoja pärekoreineen, saaristolaiselämää ja laivanrakentajia. Eli ei mitään abstraktia, vaan oikeita kuvia. Ja hän menestyi maailmalla. Jopa venäjän hovi tilasi häneltä muotokuvia. Ihan syystä Edelfelt on Suomen kansainvälisesti merkittävin taiteilija.