elämä on! kristallia ja chippendalea

Pian kuukausi on vierähtänyt kuntoutuksesta. Liikuntapäiväkirjaan tipahtelee mukavasti merkintöjä paitsi viime viikon, kun sairastelin. Muistuu mieleen maksaläiskän hokema hänen valottaessaan meitä säännöllisen liikkumisen tärkeydestä: "Jos harjoitellaan neljä viikkoa ja tulee viikon tauko niin harjoitus menetetään. Kahden kuukauden harjoittelusta menetetään 50%." Joopa joo.

Onneksi elämässä on hauskempiakin asioita kun kuntoilu!
Kihlajaiskahveet on nyt juotu ja hipat pidetty. Ne siirtyivät jonkin verran varsinaisesta juhlapäivästä, joka oli 1.9, tuon kuntoutuksen takia. Juhlistimme pienin menoin suurta päätöstä ja istutimme molempien perheet ensimmäistä kertaa samaan kahvipöytään tutustumaan toisiinsa.
Kahvittelu tapahtui Siskon luona, koska heidän kotinsa on mulle kuin oma koti ja armas siukkuni vastasi myös pitopuolesta. Apuna olimme äiti ja minä. Vieraita kutsuttiin yhteensä vain parisenkymmentä.
Tarjolla oli kuohuviinin ja täytekakun lisäksi banaani-suklaakakkua, anopin tekemiä kehräpullia, keksejä ja muita noposteltavia, kalkkuna-, muna-anjovis- ja kasvisleipiä, juustoleipäsydämiä sekä tietysti luomukahvit ja illemmalla juhlaboolia. Ohjelmasta vastasi Aapo 3 vee, joka toimi reippaana seuramiehenä koko porukalle yhtään ujostelematta.
Loppuillasta nähtiin lattialla myös karaokemestareita, sing star- tähtiä ja tanssityttöjä, vai pitäiskö sanoa -tätejä ;) Juhlat vierähtivät aamuun eikä yhtään ollut huono olo seuraavana päivänä päinvastoin. Lahjaksi saimme astioita ja rahaa, lisäksi kaikenlaista muuta kivaa kuten tuplatyynynliinan, taulun, kukkia, viinejä ja lemmenkarkkeja.
Tuore kihlapari kiittää ja iloitsee saaneensa juhlistaa alkavaa tulevaisuuttaan rakkaimpien ja läheisten kanssa. Kiitos kaikille jotka olitte paikalla tai muuten vaan hengessä mukana. Ilman teitä ei elämämme olisi juhlaa.

Lisää valokuvia voi käydä tsekkaamassa TÄÄLLÄ.