karkuun ahdistavaa oloa

Pari viikkoa sitten palasimme mökiltä takaisin kaupunkiin.
Löntystelin Väinönkatua jumpalle ja takas. Siivosin. Kirjoitin tekeillä olevan jutun valmiiksi.
Värjäsin tukan. Hiusväripaketissa luki tuhkan vaalea, joten kai tämä nyt sitten on sitä.
-Naisen ikuinen riesa on tukka. Naisen ikuinen riesa on kynnet. Naisen ikuinen riesa on iho. Naisen ikuinen riesa rinnat. Miehet pääsee paljon helpommalla, manasin miehelleni.
- Mmmm..........Miehen ainut riesa on naiset, kuului vastaus.
Pokeri petti.

Otin taas hyllystä esiin Pariisin taideoppaan. Pakenen pakkasta ja edessä olevaa leikkausta Marais'n juutalaiskortteleihin.
Istuin Place des Vosgesille ja mietin menisinkö Musee Carnavaletiin vai musee Picassoon. Vai molempiin.
Kosherpikaruoka, erityisesti falafelit aiheuttavat kirjan mukaan riippuvuutta. Mene ja tiedä.
Siinä sitten istun ja katselen ihmisiä ilman huolen häivää. Ympärillä entisellä suoalueella asui viime vuosituhannen alussa temppeliritareita. Sitten kuningas hajotti veljeskunnan ja poltti sen jäsenet roviolla. Höh.

Mieluummin kuitenkin oon siellä kuin täällä.

savukalaa ja salaisuuksia

Tässä kuva viime bloggauksessa mainitsemastani savukalasta, hyvin onnistui!
Neljä viikkoa mökillä herran kukkarossa. Etäelämä ei ihan onnistu: jumppari ei vakuuttunut siitä että hoitaisin jumppakäynnit etänä mökiltä käsin :) Ja taas on siunaantunut liikaa "tärkeitä kokouksia" alkuvuoteen.
Loppuviikosta rantaudumme siis takaisin kaupunkiin. On siinä puolensakin. Miltähän tuntuu taas seistä juoksevan suihkun alla, kun moista ei ole moneen viikkoon ollut. Varmaankin taivaalliselta. Ja yöllä luultavasti herään helpottuneena, kun ei tarvii alkaa pukemaan toppahousuja kipaistakseen vessaan.
Ihan kuin kiusaksi tänään paistaa auriko kirkkaammin kuin viikkoihin! Ei tuule piiruakaan. Pihassa risteilee oravan jälkiä ja hiirikarkottimet toimivat moitteettomasti. Hanki tuikkii auringossa. Ja iltaisin tuikkivat oikeat tähdet. Pihapiirissä asusteleva tikkajengi lehahtaa puusta lentoon, kun astun kuistille ihailemaan maisemaa. Pakkasta oli aamulla -18c.

Olen ikihyviksi ihastunut naapurin suureen riiheen, joka seisoo uljaana mökkitien laidassa lenkkipolkuni varrella ja kätkee luullakseni jos jonkinlaista historiaa. No päällepäin näyttäis kyl olevan vain puita ja pari kanoottia siellä. Silti ohi kävellessä aukeaa maisemaa vasten se on kaunis ja salaperäinen ja annan mielikuvitukseni kertoa, että ihan varmaan riiheen liittyy jotain romanttista...