Yliopistollisen sairaalan kivunhoito: vastuutonta, väheksyvää ja syyllistävää

Kävin niskaleikkauksessa jossa toisen, kolmannen ja neljännen nikaman välit jäykistettiin pienellä levyllä, ruuveilla ja koukuilla kovan niska- ja pääkipujen helpottamiseksi. Operaatio tehtiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa huhtikuussa 2011.
Tapasin operoivan lääkärin kaksi kertaa ennen leikkausta. Kysyttäessä kivuista ja kivunlievityksestä vastaus oli kädenheilautus ” Ei siinä mitään kovia kipuja ole, eikä pidä alkaa moisia etukäteen märehtimään”. Käskettiin keskustella kipulääkkeistä nukutuslääkärin kanssa ennen leikkausta.
Sairaalaan mennessäni sanottiin anestesialääkärin tulevan osastolle myöhemmin. Odotin leikkausta edeltävään iltaan klo 20:een asti kunnes kysyin hoitajalta, koska tapaan nukutuslääkärin? Ilmeni että tämä oli jo käynyt osastolla: ”Ei hän ketään henkilökohtaisesti tapaa”, todettiin ykskantaan. Loppujen lopuksi tärkeä keskustelu tyrehtyi kokonaan. Olin esilääketokkurassa leikkaussalissa, kun nukutuslääkäri kertoi nimensä ja laittoi nukutuksen.

Leikkauksen jälkeen niskassa ja päässä oli kovat kivut. Alusta asti kipulääkkeiden anto oli nihkeää. Vastaus oli että ei voi antaa koska olet jo saanut. Ensimmäisenä yönä sain kipupiikkejä kun pyytämällä pyysin. Torkuin muutaman tunnin kerrallaan aina lääkkeen vaikutuksen ajan ja sen jälkeen heräsin kovenevaan kipuun. Päivällä hoitaja toi lääkettä mutta totesi paheksuvasti: ”Ei pitäisi näin paljon kipulääkettä käyttää.”
Leikkauksen jälkeisenä aamuna oli noustava jalkeille. Jumppari vei kävelylle telineen kanssa ja antoi ohjeen kävellä mahdollisimman paljon. Yritin noudattaa neuvoa minkä seurauksena yöllä oli taas kovat kivut. Sain alkuillasta ja keskiyöllä kiputabletin. Parin kolmen tunnin päästä lääkkeen ottamisesta kivut olivat edelleen niin kovat, että pyörin sängyssä tuskaisena ja hikisenä ja pyysin kipupiikkiä. Nuoren sairaanhoitajan asenne oli tiukka: ”Ei voi tuoda kuin buranaa. Ota kylmäpakkaus ja nalle kainaloon”. Kivun koko ajan yltyessä anelin ja vaadin itkien saada kunnollista lääkitystä. Hoitajan mukaan lääkäri oli ottanut pois luvan kipupiikkiin, mitä ihmettelin. Pitkällisen taistelun jälkeen yökkö suostui hankkimaan uuden luvan ja tuikkasi kipupiikkiin kiukuissaan käsivarteeni. Kipu helpotti saman tien ja nukuin loppuyön.
Seuraavan yönä en enää jaksanut tapella piikeistä. Yritin pärjätä tableteilla (oxynorm) enkä saanut nukuttua koko yönä.
Kolmantena päivänä leikkauksesta lääkäri ilmoitti aamukierrolla ” No niin ja tänään sitten kotiin”. Olin kauhuissani. Tuskin jaksoin vessaan mennä, olin niin väsynyt ja niskassa edelleen kovat kivut. Sain aamupalan jälkeen opiaatin, jotta jaksoin pukea päälleni. Mitään ohjeita kivun lievitykseen kotona ei annettu vaikka pyysin. Kukaan ei kysynyt miten pärjään tai onko apua kotona, tai edes saanko pakattua tavarani. 45 minuuttia ennen lähtöä pöydälle ilmestyi lappu, että kyyti on tilattu klo 13.30. Edessä oli parin tunnin automatka ja mukaan annettiin voltaren-resepti.

Kaksi ensimmäistä päivää ja varsinkin yöt tuntuivat siltä kuin puukko pystyssä niskassa. Otin kaapistä kipulääkkeitä mitä sattui olemaan. Nukuin torkahdellen ja mies heräsi yöllä kun huusin unissani. Kotiuduin perjantaina ja sunnuntaina jouduin jo menemään kotikunnan päivystävälle lääkärille.

Olen käynyt läpi kymmeniä reumaleikkauksia ja isojakin, enkä ole koskann kokenut vastaavaa. Enkä ole tullut 32:een vuoteen riippuvaiseksi kipulääkkeistä, mitä jotkut tuntuvat pelkäävän.
On järkyttävää että moderniksi huippusairaalaksi itseään kutsuva laitos elää nykypäivänä kivunhoidon osalta jossain 80-luvulla. Pahinta oli ettei kipuja otettu todesta. Tällainen asenne ja potilaan mitätöinti ei todellakaan edesauta paranemista, päinvastoin.
Suosittelen lämpimästi passittamaan Kysin neurokirurgian osaston hoitohenkilökunnan perusteelliseen kipukoulutukseen. Hoitajien ja lääkäreiden tehtävä on hoitaa kipu eikä moralisoida ja syyllistää siitä piittaamatta. Tällainen perusasia täytyy olla koko hoitohenkilökunnan hallussa.
Peräänkuulutan myös nuoren minut kotiuttaneen lääkärin Petri Kakkisen ja koko sairaalan vastuuta tapahtuneesta. Ei voi olla niin että potilas pannan liukuhihnalla leikkaukseen, ylös ja kotiin olosuhteista riippumatta. Jokainen tietää mitä voi sattua kun kotiutetaan tokkurainen, väsynyt ja kivulias potilas, joka ei meinaa edes pystyssä pysyä.

Juttu on lähetetty Hesariin, Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Aamulehteen, Turun Sanomiin, Etelä-Suomen Sanomiin, Karjalaiseen ja Kalevaan. Vinkatkaa jos joku näkee, että on julkaistu, kiitos.