Kaustisella kansainvälisyys ja pohjalaisuus astelee vastaan sulassa sovussa. Naisten huoneessa kaunis slovenialaistanssijatar asettelee kansallispukunsa monikerroksista paksua hametta paikalleen. Ei mikään kevyt homma! Torilla taas pohjalaisisännän tunnistaa jo kauas: on laitettu vähän parempaa päälle eli tumma liivi, mieluiten nahkaanen ja lierihattu päähän. Ja puhutahan kuuluvalla äänellä, jotta ei jää varmasti mitään epäselväksi.
Ei voi kun hämmästellä pienen kylän sinnikkyyttä. Näiden juhlien suuri kiitos siitä kuuluu 200 ihmisen talkooväelle, joka ahertaa pitkän viikon festarilippu-ja teepaitapalkalla.
Meitsi ei oo ainut joka on saanut folk-kärpäsen pureman. Kaiken nähnyt rock-ja heavykonkari Timo Rautiainen jäi muutama vuosi sitten semmoiseen koukkuun, että vietti viime vuoden Kaustisella opiskellen asiaa pintaakin syvemmältä. Kallioklubilla kuultiin folk-kokoonpanon ensimmäisiä esiintymisiä. Timo kiteyttää jossain haastattelussa tunteensa ensimmäisiltä folkfestareiltaan 2010: Niinkun olis kotiisa tullut. En oo aikasemmin tästä artistista kovin paljoa piitannut, mutta tämä musisointi kolahti.
Aina joskus löytyy sellasia ruokia, joita ei oo vielä syönyt tai joista ei oo kuullutkaan mitään. Kaustislaiseen juustopaistiin törmäsin ekaa kertaa ja sitähän piti heti maistaa. Nimestä huolimatta kyseessä on keitto, johon tulee possun- ja naudan lihaa niinkun karjalanpaistiinkin, ja joskus myös lammasta. Pitkä haudutus, sekaan kermaa ja kotijuustoa! Mausteeksi vielä suolaa ja voi että...
Söimme Pelimannitalon ravintolassa, jossa hyvän ruisleivän ja kotikaljan kanssa herkku meinas viedä kielen mennessään. Hämmästystä sen sijaan herätti, kun seuraavana päivänä toisessa paikassa sitä tarjottiinkin paistina perunoiden ja muun härpäkkeen kanssa. Makukaan ei ollut niin kermainen.
Asiaa tarkemmin tutkittuani kyseessä on kuulemma paitsi tunnettu perinneruoka, myös suosittu keskustelun aihe siitä, miten soppa (tai mikäsenytonkin) oikeaoppisesti valmistetaan. Loppupäätelmä jää syöjän makunystyröiden arvioitavaksi: on niin monenlaista oikeaa tapaa kun on kokkiakin. Minä tykkäsin tästä keittoversiosta, jossa oli aavistus palaneen maukua. Tätä pitää kokeilla kotonakin, kunhan isäntä ensin tarkistaa, että palovaroittimet varmasti toimii kunnolla....
Paras uusi löytö musiikin saralla oli tuo kuvassa näkyvä viuluviikari Esko Järvelä nimeltään. Kävi ilmi, että tyyppi kuuluu kuuluisan pohjalaisen kansanmusiikkisuvun Järvelän poikiin ja suvusta viis mutta mikä taituri! Siinä meitsillä alkaa vipattaa vähän muukin kun kantapää häntä kunnellessa ja kattellessa. Tätä riemua nähtiin kahdessakin kokoonpanossa, Tsuumi Sound Systemsissä, joka sulauttaa musiikillaan perinteisen ja nykymusiikin niin, että täditkin alkaa heilumaan. Bändi on ehtinyt julkaista jo kuusi albumia. Uudempi Esko Järvelä Epic Male Band sekoittaa kansanmusiikkia, rockia ja jazzaineksia myös sen verran energisesti, että rauhallisempaa hengästyttää. Hienoa viulunsoittoa, hyvä lavameiniki ja ihan kivan näköisiä urhoja...
Alunperin Kaustisella oli tarkoitus viipyä pari päivää, mutta eihän sieltä pois maltettu lähteä. Loppuviikosta saapui juhliin tuttujakin ja lopulta meillä oli pienimuotoinen suku koolla. Kummisetää, tätiä ja siskon poppooo lapsineen. Mikäs sen mukavampaa! Kummisedät on siitä kivoja, että niiden kanssa voi teherä kaikenlaista ennenkokematonta. Sedän vaimo totesi ränttätänttäkonsertissa: Ei taira olla oikeen meirän musiikkia! Mutta Anna Puu tuntui jo tutummalta. Loppujen lopuksi kävi niin, että väki nuoremmasta päästä hyytyi jo ennen puoltayötä kun toiset vielä jaksoi...
Tässä vielä Jesse ja lapset sekä folk-kuningatar Anna Puu!
Kaikkein eniten sydäntä jostain syystä lämmittää nuoren väen paljous kansanmusiikkijuhlilla. Kuulla heidän laulavan karjalaisia ja kalevalaisia kansanlauluja, soittavan perinnesoittimia kanteleesta hanuriin ja osaavan tanssia katrillia, polskaa, sottiisia ja mitä kaikkea. Voi sitä riemua ja hyppelyä, ihan itekin nuortuu. Tulee fiilis että tulevaisuutemme on hyvissä käsissä, kun lapset ja aikuiset välittävät perinteistään ja juuristaan ja opettavat niitä omillekin lapsilleen. Reissu oli kyllä tällä kertaa niin mukava ettei mitään rajaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!