Syväluotausta pohjalaisuuteen osa 1

Ensimmäinen käyntini Kaustisella muutama vuosi sitten poiki Matkalehteen artikkelin "Törkiän koriat pirot", joka löytyy matkalehden arkistosta.
Tänä kesänä tiemme pienellä retrohenkisellä matkavaunulla suuntasi jälleen Pohjanmaalle. Viiden päivän reissun jälkeen ei jälleen epäilystäkään: Kesän parhaat kekkerit on ehdottomasti jo 46.kerran järjestetyillä Kaustisen musiikkifestareilla! (ovat muuten toiseksi vanhimmat Jyväskylän kesän jälkeen)
Kymmeniä konserttipaikkoja aina Setorin lavasta viinitupaan, kallioklubiin ja lavoihin ja musiikkisaleihin. Ja satoja ja tuhansia soittajia, laulajia ja tanssijoita eri maista ja tyylilajeista ihan joka lähtöön. Meikeläinen saa parhaat kiksit, kun folkmusiikista paljoakaan tietämättömänä löytää uusia bändejä ja laulajia, jotka saa kantapään vipattamaan. Juhlan tämän vuoden teema Ei mitään rajaa! kuvaa oivallisesti näiden pitojen henkeä. Omia perinteitämme ja juuriamme voi vaalia myös nykyajan hengessä vaikkapa yhdistämällä folkia ja rockia tai vaikka punkia! Raja-aitoja ei ole olemassa ellei niitä itse rakenna.
Ei voi kun silmät pyöreänä tuijottaa myöhäisillan pippaloissa, kun monituhatpäinen yleisö vauvasta vaariin joraa ison areenan lattialla niin että tantere tömisee. Ja jokainen ihan omalla tyylillään. Näille festareille on todellakin oma syynsä.


Matkan ensimmäinen etappi oli kahvitauko Ähtärin eläinpuistossa. Paikka on pikkusen muuttunut siitä, kun siellä joskus nuorena luokkaretkeläisenä samoilin. Mutta ihmisiä riittää yllätykseksi asti. Nykyään täällä on eläinten lisäksi ainakin hotelli ja kylpylä, perhegolfia ja Topi Sorsakosken muistopatsas sekä pieni näyteikkunanäyttely. Eläintarhaan sisäänpääsy 15€.

Tuurin tivoli veti alueen täyteen väkeä.

Ähtäristä matka jatkui Alavudelle Keskisen Vesan kulmille. Tuurin leirintäalueen ollessa yllättäen täynnä majapaikka löytyi pienen etsimisen jälkeen Töysän Sepänniemen lomakylästä, joka sijaitsee pohjanmaalle poikkeuksellisissa olosuhteissa eli järven rannalla. Tosin tilaa oli tällä kertaa vain 1800-luvulta peräisin olevien museorakennusten pihasta. Mutta mikäs siinä, aamulla raahasin isännän ensimmäiseksi museoon. Jos liikkuu täälläpäin, kannattaa ehdottomasti poiketa. Museo on auki kesällä 12-15 ja paikalla opas, joka tosin muistisairautensa takia ei paljoa muista, mutta ystävällisyys ja paperit korvaavat unohdetun nippelitiedon. Jos ei museo oo auki, voi vastaanotosta pyytää avaimen ja tutustua vanhojen rakennusten aarteisiin ominpäin. Vanhan maalaistalon lisäksi museon pihapiiristä löytyy kauppa, suutarin paja, korsu, aittoja ja vaikka mitä.

Perillä Kaustisen MosalaCampingissä. Karavaanialue on kivenheitonpäässä festarialueelta ja paikan isäntä ja emäntä Tarja ja Lauri pitävät hyvää huolta vieraistaan. Aamusella heräsimme yleensä naapurivaunun hanurinsoittoon, mutta paras oli Aila 12veen pitämä spontaani kitarakonsertti aamu-unisille. Tämä just on Kaustisen parhautta, joka puskastakin kuuluu jonkunlaista soittoa. Koko kylä soi!

Päivälippu festivaalialueelle maksaa 25-40€ päivästä riippuen ja siihen hintaan näkemistä riittää. Lapsille on ihan oma festariteltta, jossa on konsertteja, tanssia, askartelua, soitinten rakentamista sun muuta. Koska kansantaidot ovat täällä kunniassa, oli juhlapihalla seppä jonka opastuksella pienemmät (ja miksei isotkin) saivat takoa itselleen vaikkapa korun.
Meitsi sen sijaan pääsi jututtamaan pohjalaisia Marttoja, jotka opettivat Kansantaiteenkeskuksella karjalanpiirakan tekoa. Siihen taitoon oon ite saanut parhaan mahdollisen opin ex-anopiltani, joten en niitä alkanut tällä kertaa rakennekynsieni kanssa värkkäämään. Sen sijaan rinta rottingilla neuvoin emännille kuinka tehdään karjalaisia riisipyöröjä. Emännät kun eivät olleet moisesta ennen kuulleetkaan ja kiittelivät kovasti reseptistä.

Yksi syy miksi halusin kaustiselle oli ranskalaissuomalainen pariskunta Eva ja Manu. Eva louhivuori ja Emmanuel Laudic päättivät 2010 kierrellä ympäri eurooppaa tehden maatiloilla pieniä toitä majapaikkansa ja ruokansa eteen. Syntyi matkalauluja ja musiikkivideoita ja lopulta lukuisia keikkapyyntöjä. Vuoden 2011 Ranskan kiertue myytiin loppuun ja tänä kesänä pariskunta keikkailee Suomessa mm.Porin jazzeilla. Tarinoita rakkaudesta, seikkailuista, oivalluksista, kokemuksista. Matkabloginsa löytyy täältä: http://www.travelinmusic.net/