Hôtel de Ville

Lähes meidän naapurissa 4.kaupungiosassa lähellä Seinen rantaa seisoo Pariisin kaupungintalo Hôtel de Ville, jonka koreutta jaksan vuosi toisen jälkeen hämmästellä. Aina sen ohi kulkiessa löytyy uusrenesanssin tyylisestä julkisivusta uusia koristeellisia yksityiskohtia, kaari-ikkunoita, parvekkeita ja hienoja takorautaportteja. Taloa kiertää 108 kuuluisaa pariisilaista esittävää patsasta ja kymmeniä muita veistoksia.


Kaupungintalon aukio on toiminut monenlaisen mellakan ja vallankumouksen kokoontumispaikkana. Alkuperäinen vuonna 1628 valmistunut italialaisen Boccadorin suunnittelema talo tuhoutui Pariisin kommunardien polttamana 1871. Se uudelleenrakennettiin ja nyt sen edessä olevalla aukiolla järjestetään jatkuvasti ilmaistapahtumia, messuja ym.

Aukiolla on esillä lasten riemuksi nykyaikainen versio Nooan arkista. (yllä)
Futuurisessa Visions- valokuvanäyttelyssä Champs-Elysees kukoistaa tulevaisuudessa ihanan vihreänä. (alla)


Jalanjälki-näyttely esittelee ympäri maailmaa meneillään olevia isoja ja pieniä projekteja, jotka vähentävät ilmastonmuutosta.

Me saimme vietetyksi puoli päivää tuon yhden talon uumenissa ja ulkopuolella. Ilmastoon liittyvään näyttelyyn oli vapaa pääsy ja sen varjolla pääsi kurkkaamaan pieneen osaan hienon talon sisätilöja. Ulkona oli useampiakin valokuvanäyttelyitä sekä ilmastoon liittyviä tietotauluja. Aukiolle on rakennettu kierrätyspaviljonki vanhoista ovista, lapsille on vanhan ajan karuselli ja katutaiteilijat halajavat ohkulkijoiden huomiota (ja rahoja) monenlaisilla tempuillansa.




Useamman ilmaisen näyttelyn lisäksi talon päädyssä on ainakin vuodenvaihteen aikaan kiva lahjatavaraputiikki, johon pääsee vaikka invahissillä. Aukiolta pääsee mukaan ilmaiselle pyöräilykierrokselle perjantaisin klo 21.30 ja joka kolmas sunnuntai klo 10.30

Ilta-aikaan Hôtel de Ville on erityisen juhlava.


Lisää tapahtumista löytyy täältä: https://quefaire.paris.fr/search/%22hotel%20de%20ville%22

Suuret tavaratalot

Kaikkein hienoimmat jouluvalot löytyvät vanhojen tavaratalojen luota. Galeries Lafayetten Star War-aiheiset ja Printempsin näyteikkunoiden satuolennot lumoavat vähän isommankin lapsen. Jokaisen erilaisen ikkunan luona on pysähdyttävä, joten aikaa täällä saa vierähtämään huomaamatta vaikka kuinka paljon. Sisälle tavarataloihinkin kannattaa piipahtaa. Lafayetten korkea lasikupoli, hajuvesiosaston pakolliset suihkutukset ja Maison Gourmet ovat kokemuksia. Herkkuosastolla on paljon joulun jälkeisiä alennuksia ja tarttuupa mukaan vähän makeaa sekä Sel de Guérandea eli laatusuolaa purkillinen kotiin viemisiksi.
Molempien kattoterassilta aukeavat komeat näkymät Pariisin ylle.

Printempsin katolla nautimme kahvin ja aperitiivin ulkona leudossa säässä. Ja taas jaksaa jatkaa kävelyä ja hämmästelyä, uusia kerroksia, hirveitä hintoja, koristeltuja kuusia ja mikä parasta: Printempsin astiaosaston kokonaista suurta valikoimaa suomalaisia Iittalan astioita tuttuine kastehelmineen. Suomi täällä keskellä Pariisia muiden suuruuksien joukossa!

Pariisin vanhimpiin kuuluva Printemps-tavaratalo täytti tänä vuonna 150 vuotta.

Place République

Tapaninpäivän kävelyllä Place de Républiquella, joka on meiltä noin kilometrin päässä. Aukiosta on tullut pariisilaisille 13.11. hyökkäyksissä menehtyneiden uhrien muistopaikka. Aivan samoin kuin se oli Charlie Hebdon toimitukseen hyökkäyksen jälkeen vuoden alussa.
Edelleen tänne tuodaan kukkia joka päivä. Palavat kynttilät ja tuhannet tuikut, muistokirjeet, pehmonallet, valokuvat ja runot kertovat ihmisten surusta.
Hyökkäyksen jälkeen poliisi kielsi suuret yleisökokoontumiset, joten ihmiset toivat aukiolle kenkiään ilmaistakseen surua ja kunnioittaakseen uhrien muistoa.

Place Rèpubliquen eli Tasavallan aukion monumentti Marianne symboloi vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa.


Muuten Pariisin ilmapiiri ei minusta eroa entisestä. Ehkä metrossa ihmiset eivät ole niin omissa oloissaan kuin aiemmin. Ja esim.tavarataloon mennessä vartija pyytää avaamaan takin tai katsoo laukkuun. Näin tarkkaa ei ennen ollut.
Sotilaita täällä on nähty aiemminkin varsinkin suosittujen nähtävyyksien äärellä. Ennen niitä oli noin neljän joukoissa, nyt vähintään puolet enemmän. Olen joskus Louvrella nähnyt sotilaan kättelevän ystävällisesti pikkupoikia, jotka tietty ovat kiinnostuneita heidän aseistaan. Nyt noiden nuorten sotilaiden ilmeet ovat työhönsä keskittyneen totiset, jopa jännittyneet.

Joulun viettoa Pariisissa

Joulu on oivallinen aika matkustaa Pariisiin, jos haluaa kokea vähän rauhallisemman version tästä aina ruuhkaisesta kaupungista. Aatonaattona tuntui hetken epätodellisen hiljaiselta, kun hämärä laski ympäröiville kaduille. Sama jatkui aattoiltana. Poikkeuksellisesti EI mopojen päristelyä, ihmisten riemun huutoja keskellä yötä, autojen törähdyksiä, hälytysajoneuvoja, metelöiviä roskakuskeja tai pullonkerääjien kilistelyä aamutuimaan. Tällanen 1-2 päivän minijoulu on minun mieleeni.
Tapanina kaikki on taas ennallaan.



Söimme "paikalliseen tapaan" jouluaterian vasta joulupäivänä. Yhdessä ruoan laitto, joulukukkien tuoksu, lähikaupasta ostettu kynttilä ja Joulukylästä Maman ostamat valopallot toivat tunnelmaa pieneen 16 neliön asuntoomme. Netistä kuuntelimme suomalaista jouluradiota ja ruoan jälkeen oli äänikirjan vuoro, sitten kävelylenkille Seinen rantaan. Kuu leikki veden pinnassa ja kyllä - joulupäivänäkin kulkivat turistibussit, muutama turistikauppa ja moni ravintola oli auki. Jokilaivat lipuivat illan hämärässä hiljalleen jokea pitkin ja salamavalot räpsyivät pimeässä. Vain ihmisiä paljon vähemmän kuin normaalisti täällä.


Joulun aterialla syötiin kalkkunaa ja jouluista makkaraa lisukkeineen. Jälkkäriksi suklaata ja normandialaisia keksejä.

Kalkkunan metsästystä ja kirkonmenoja

Jouluatto on täällä normaali työpäivä, kaupat, torit ja jopa museot ovat suljettuna vain joulupäivän. Varsinainen juhlan vietto alkaa keskiyön messulla ja sen jälkeisellä jouluaterialla.
Meidän aattomme käynnistyy kalkkunan metsästyksellä. Suuntaamme Bastiljen torille toivoen sen olevan auki, vaikka on aatto. Hurautamme paikan päälle metrolla Hotel de Villeltä parissa minuutissa. Lämmintä on +11C.
Bastiljella näkyy olevan joulutivoll ja hullun näköisiä kieputtimia viemässä nuorten päitä riemusta sekaisin.
Tori on aika iso, tai pikemminkin pitkä, ja yleensä sieltä saa kaikkea mitä tarvitaan, niin nytkin. Kalkkunassa valinnanvaraa löytyy kypsään tai raakaan, kokonaiseen tai fileeseen. Samoin kaikkea muuta lihaa kaneista saksiniekkoihin. Meinaa tulla valinnanvaikeus, lihojen, kalojen, makkaroiden, leivosten ja makeisten kanssa. Valmis joulukinkku siivuina maksaa 30€/kg ja kokonaisen paistetun kalkkunan saa loppupäivästä 20 eurolla.
Joulukukiksi ostamme kimpun mistelinoksia, jotka ovat suosittuja täällä, samoin kuin erilaiset orkidea-asetelmat. Päädymme kumminkin punaisiin ruusuihin jotka maksavat vain 3,50€ kimppu.

Torimies liekittää kalkkunan pintaa. (yllä)

Bastiljen tori on auki aina torstaina ja sunnuntaina klo 7-14.30

Illalla lähdemme kirkkoon, mikä on normaalisti ainut must-juttuni joulujen tuoksinassa. Astelemme käskynkkää iltahämärissä tehden lltakävelylenkin joulusuklaan sulattamiseksi. Ensin Notre Damelle, jonka aukio on kokonaan aidattu ja tiukkaan poliisien vartioima. Sisään kiemurtelee pikä jono ihmisiä.
Me pyörähdimme ison nähtävyyden ohitse vain ja siltaa pitkin Île Saint-Louisiin eli Pyhän Ludvigin saarelle sen pienempään kirkkoon, koska se on tässä meitä aika lähellä.
Vain vähän omasta poikkeava joulumessu on jännä kokemus. Tutut laulut Gloo-ho-ho-ho-ho-hooria (lauloin tätä joskus koulun kuorossa), Riemuiten tänne kiiruhusti tulkaa ja Jouluyö juhlayö - kuulostavat yhtä kauniilta ranskaksi. Pienet, vain noin 5-6 vuotiaat Maria ja Josef vielä pienempine paimenineen ja taivaallisine joukkioineen havainnollistavat aika rennosti joulun evankeliumia. Maria on pitkästyä paikallaan istumiseen ja vuoroin haukottelee ja muikistelee naamaansa sillä aikaa, kun pamenoika pyörittää hattuuaan paimensauvansa ympärillä niinkun sirkuksessa, tai heittää kuperkeikkaa alttarin edessä lattialla.
Iso osa messusta täytyy seisoa ja kalkkunan metsästyksestä väsyneet jalat ovat kovilla. Rukoushetken lopussa ristin aina kädet hartaasti toivoen, että pääsis jo istumaan. Edessä olevan miehen ojelmapaperi putoaa lattialle jo alkuvaiheessa messua ja lopun toimituksesta hän nuokkuu.



Joulumessuissa parasta ovat papin puheet, joissa on yleensä aina jotain hyvää sanomaa. Tällä kertaa papin puheesta ei ymmärtänyt kuin sanan sieltä täältä, mutta muut aistit ovat sitäkin herkemmät. Suitsukkeiden vahva tuoksu, esilaulajan kaunis ääni ja ylipäätään laulu raikuu vanhassa kivikirkossa erikoisen kauniisti. Kerätään kolehti, siunataan viini ja leipä ihan pitkän kaavan mukaan. Seuraavaksi pappi ottaa huikan viinistä ja pian keskikäytävällä kiemurtelee pitkä ehtoollisleipäjono. Katselen kirkon taivaallisen kauniita kristallikruunuja, massiivisia koristeellisia kynttilänjalalkoja, oikealle seinustalle rakennettua seimeä ja kokonaisten perheiden lämminhenkistä joulukirkon menoa.
Samalla ajattelen rakkaitani siellä kaukana, kättelen vieressä istuvia tavan mukaan, tartun varamamaa käskynkästä ja tulee tähänkin sydämeen todellinen joulurauha.
Matkalla joulukirkkooan Île Saint-Louisiin.

Christmas Village

Champs-Elysees´n varrella pystytetyssä joulukylässä on 250 pienen valkoisen mökin lisäksi jos jonkinlaista tivolilaitetta perheen pienemmille. Taikametsää, liukumäkeä, karusellia ja vuoristorataa. Vaaleanpunaista hattaraa suupielissään lapset poseeraavat muovisten joulupukkien vierellä yhtä innolla kuin meillä Oikean pukin kanssa. Musiikki soi ja ihmiset ovat mitä ilmeisemmin joulumielellä, vaikkei lumesta ole tietoakaan. Täällä se fiilis tulee leikkimielisyydestä, siitä että osataan nauttia lomasta eikä ehkä stressata joulusiivoista. (kämppikseni edelleen ihmettelee miksei missään ole mattotelineitä).
Kaikkein kivointa on katsella ihmisten riemua tänne 10-15 asteen lämpöön rakennetulla luistinradalla. Huomaa että moni on luistimilla ensimmäistä kertaa.
Aatonaatto vierähtää täällä mukavasti maistelemalla paikallista kuumaa viiniä vin chaudia katselemalla kaikkea tarjolla olevaa. Käsityötä ranskalaisista saippuoista venäläisiin maatuskoihin ja ruokaa aina bretagnelaisesta letusta norjalaiseen loimuloheen ja kaikkea siltä väliltä. Tähyilemme ylös Congorden aukiolle pystytettyyn Pariisin maailmanpyörään, jonne vähän tekisi mieli mutta jonot ovat valtaisat..

Bonjour de Paris! Hyvää päivää Pariisista.

En vuosi sitten Pariisin joulukuvia blogiin laittaessa arvannut, että tänä vuonna vietän joulun Pariisissa. Onnellisten sattumusten johdosta täällä nyt kuitenkin ollaan.
Ensimmäinen päivä on mennyt hämmästellessä valon määrää suhteessa tähän vuodenaikaan.
Tulopäivänä lämmintä oli +16, aurinko pilkahteli, ihmiset istuvat terassilla lounaalla tai pikku kahvikupposillaan ja asunnon vastapäisellä ikkunalla kukkivat punaiset pelarguut. Taksikuskin mielestä ilma on kuin elokuussa.
Nopealla silmäyksellä näyttäisi kuitenkin olevan vähemmän turisteja enkä pistä yhtään pahakseni. Maraisin alueen normaalisti ruuhkaisilla kaduilla on jopa hiljaista. Kerrostalojen ikkunoista tai ranskalaisilta parvekkeilta liehuu siellä täällä pieniä Ranskan lippuja.

Me aloitamme matkan täyttämällä pienen asuntomme jääkaapin alkuun kaikilla niillä herkuilla, joita on ollut ikävä: tummasta suklaasta tehtyä moussea, jota ei löydä Suomesta mistään, hyvää mehukasta porkkanaraastetta,joita on täällä useanlaisia joka marketissa, ranskalaista kahvia, juustoja ja tietysti patonkia. Trés bon!

"Ihmiset,jotka ovat riittävän järkeviä elääkseen yksinkertaista elämää, voivat pakata laukkunsa päivää ennen lomalle lähtöä, katkaista sähköt ja lukita etuoven." (Mary Moody)